”If you were waiting for a sign – this is it”

Kävin viikko sitten Kiasmassa katsomassa Camouflage-näyttelyn, jossa oli mukana Chileläisen Sebastian Errazurizin suunnittelema tuolisarja Occupy Chair.

Lähtökohtana Errazurizilla oli Wall Streetin mielenosoituksien kyltit. Tuoleihin maalattuja sloganeja ovat mm: We are the 99%, Kill Corporate Greed ja suosikkini:

554100_10151185341039752_593360866_n.jpg

Olin törmännyn kyltteihin jo aiemmin, mutta niiden näkeminen aitoina ja alkuperäisinä oli vaikuttavaa. Varsinkin juuri tämä I’m So Angry I Made A Sign, kuinka nerokasta! Kyltti kiteyttää nyky-yhteiskunnan reaktion ja sekä vaikutuskyvyn että halun puuttua yhteiskunnallisiin asioihin. Pidetään paljon melua asioista, mutta ei tehdä konkreettisesti paljoakaan. On helppo paasata turkistarhauksesta, sikojen huonoista olosuhteista tai raa’oista eläinkokeista, mutta kuinka moni on oikeasti valmis boikotoimaan sikanautaa tai  hylkäämään eniten ripsiä pidentävän putkilon kauppaan?

Keskustelu on mielipiteitä herättävä, loputon ja aina ajankohtainen.

Aloin miettimään mitä valintoja ja muutoksia haluaisin elämässäni konkreettisesti tehdä, jotta se vaikuttaisi positiivisesti sekä koko maailman, että myös oman elinympäristöni hyvinvointiin.

Olisi hienoa olla poliittisesti aktiivisempi. Olen melko skeptinen ja usko sihen, että tietyllä puolueella olisi valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa johonkin asiaan on melko pieni. Joskus tuntuu että Suomessa vallassa olevat puolueet ajavat loppujen lopuksi melko samoja asioita. Kannatan radikaalia lähestymistapaa ja tällä hetkellä puhetta tuntuu olevan enemmän kuin tekoja. Ja tämä ei jää pelkästään politiikan saralle. Kaipaisin kyllä itsekin herättelyä ja jotain vankkaa aatetta tai asiaa, jota ajaisin määrätietoisesti eteenpäin (ja nyt en tarkoita Jehovan Todistajia). Hiljaa ja kunnioitavasti seurasin Pussy Riotia. Munaa minulta ei sellaiseen olisi löytynyt.

Joka päivä tehtävistä asioista syöminen on asia josta löytyy viilattavaa. Haluaisin olla tarkempi siitä mitä suuhuni laitan. Olen elänyt pitkiä aikoja kasvisyöjänä, sekasyöjänä ja kaikkena mahdollisena tältä väliltä. Koskaan en ole ruokavaliotani valinnut täysin pelkästään eettisyyden takia. Nykyään kasvissyöjäkään ei täysin ilman naarmuja ruokaviidakosta selviä. Soija on tiedetysti epäeettinen valinta, samoin juustot. Monet kasvikset kuljetetaan toiselta puolelta maapalloa ja riisikin on todettu olevan epäekologinen sen kasvatuksista aiheutuvien metaanipäästöjen takia. Lihasta en edes ala puhua. Perinteinen luolamiesdieetti olisi kai varmin valinta, mutta miten siihen pystyy herkkuja ja kokkausta rakastava pieni kulinaristi? Olisikin ihanaa löytää se ihanteellinen, kaikista ekologisin ja eettisin tapa syödä. (Vinkkejä otetaan vastaan.)

Haluaisin myös kierrättää tehokkaammin. Maitopurkit, metalli, pahvi, lehdet ja osin kompostikamat päätyvät omiin lokeroihin, pesen myös jogurttipurkin kannet (tapa opittu vanhalta hippikaveriltani). Huomaan kuitenkin välillä olevani hyvin välinpitämätön sen suhteen mitä minnekin lajittelen. Ostan kyllä paljon vaatteita ja tavaraa kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta, mutta voisinko kuitenkin olla vielä tehokkaampi. Heitän joka vuosi pois paljon tavaraa, joka varmasti löytäisi vielä uuden kodin tai käyttötarkoituksen.  Miten voisin tehostaa kierrätystapojani ja vähentää jatkuvaa kulutusta?

Hiilijalanjälkeni on onneksi pieni. En omista autoa, käytän julkisia, veden- sähkön- ja lämmönkulutukseni on pieni ja lopetin tupakoinninkin päälle kuukausi sitten. Miten kuitenkin tässä jatkuvassa ihmisvilinässä voisin omilla teoillani saada muut ihmiset pysähtymään ja miettimään mitä he joka päivä ilmaan päästävät?

Kukaan tuskin haluaa tahallisesti teoillaan vahingoittaa maapalloa ja ihmisiä ympärillään (no, ehkä jotkut öljypohatat ja rahakasan päällä istuvat sikarisuut, jotka voivat tietoisista teoistaan huolimatta ummistaa silmänsä ja nukkua yönsä hyvin).

Muutamia vuosia sitten yritin olla aktiivinen ja kantaaottava. Lähdin soitellen sotaan ja takaisin palasi itseään syyttävä ja kaikkea karttava ihmisriepu. Aloin kyseenalaistamaan ja kieltäytymään niin monesta asiasta, että menetin elämäniloni ympärilläni oleviin asioihin.

Tästä oppineena tiedän rajani. Tällä kertaa lähden taistoon uudelleensyntyneenä, vauvanaskeleita ottaen.

Teinkin itselleni kevyen, syyttelyitä sisältämättömän elämänparannus-listan, step-by-step:

  • Yritän ymmärtää toisten mielipiteitä, etsiä niistä hyviä puolia ja kuitenkin pysyä tiukasti asian takana, josta oikeasti välitän.
  • Uskallan puuttua tilanteisiin, jossa joku on selvästi alakynnessä, eikä osaa tai uskalla itse puolustautua.
  • Kieltäydyn osallistumasta toimintaan, joka sotii arvojani tai mielipiteitäni vastaan, vaikka kokisinkin ryhmäpainetta.
  • Seuraan tarkemmin tiedotusvälineitä ja mediaa ja osaan terveellä järjellä päättää mihin uskon.
  • Yritän ruokakaupassa joka kerta valita muutaman tuotteen, joihin käytän aikaani vertailemalla mikä on eettisesti ja ekologisesti paras vahtoehto ostaa.
  • Sama asia kosmetiikassa.
  • Askartelen kierrätyspisteen kotiin ja teen siitä visuaalisesti miellyttävän,  jotta kierrätyksestäkin tulisi miellyttävämpää.
  • Harkitsen kaupassa halvan ja huonolaatuisen t-paidan ostamista kaksi kertaa. Vaikka siinä olisikin superhieno Pink Floydin kuva.
  • Yritän hienovaraisesti ja vähän salakavalasti ilman pakonomaista tuputusta vihjaista tupakoitsevia kavereitani lopettamaan, ja olla OIKEASTI tukena jos he päättävät yrittää lopettaa.
  • Armahdan itseäni kun kaupasta tarttuu mukaan Fazerin sininen, enkä taas kerran googleta mitä kaikkea pahaa ostostani maailmankaikkeudelle aiheutui.

77546424803273846_3ym6exb4_c.jpg

(Kuva Pinterest)

 

Yksi konkreettinen teko on myös antaa aikaa läheisilleen. Loppuviikosta lähden pitkästä aikaa kotiin. Unohdan omat murheeni ja menen mummin luo tekemään sitä mistä mummi tykkää eniten, pelaamaan korttia.

 

-Emila

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *