Hubs katosin xd

Siitähän on tovi jo vierähtäny, kun oon viimeks mitään kirjotellut yhtään minnekkään. Lueskelin tota viimeisintä postausta ja mun elämäntilanne on täysin eri tällä hetkellä, kuin noin kuukautta takaperin. Rehellisesti en muista tuliko mainittua missään välissä, mutta tosijaan mulla on auto nykyisin. Enhän mä sitä itse olis mitenkään voinut kustantaa, iskä makso ja osti sen mun nimiin. Se on sellanen 2000-luvun aivan ihana punanen auto, merkkiä tai mallia en kerro, kun kuitenkin joku tunnistaa pian… No, se ei ollut edes se ainoa muutos tässä elämässä. Mä olen virallisesti muuttanut kotoa, ja mulla on nykyisin oma asunto kaupungissa. Multa löytyy kämppis, joka on sopivasti omat opintonsa aloittanut pikkusisko. Tätä kun kirjottelen, niin ollaan melkein viikko oltu jo keskenään täällä, ja hyvin on pärjäilty. Tokihan tää nyt on vähän rankkaa, kun pitää senkin perään vähän katsella tässä, mut me pärjätään. Ajokortista sen verran, et mulla ei edelleenkään ole sitä korttia… Kaks inssiä on takana, mut mä vaan en pääse niitä läpi. Syitä en jaksa kertoilla, ja omalla tavallani koen ettei se kenellekään täällä kuulu, harmittaa kyllä vähän. Mulla on kolmas yritys tässä tulossa ihan viikon sisään, ja rukoillaan, et sieltä se kortti napsahtaisi. Mä alottelin tässä keskiviikkona mun kolmatta amis vuotta, ja tämän hetkisen suunnitelmien pohjalta valmistuisin jossakin joulun tienoilla, todennäkösesti ennen sitä. Meidän ryhmäohjaajakin vaihtui tässä, ja en oikeen tiiä mitä ajatella siitä. Mun ensivaikutelma oli tosi kökkö hänestä, mut toistaseks mulla ei oo kyllä ollut syytä ajatella niin. On vaan vähän vaikee muuttaa omaa suhtautumistaan, kun kavereiden kanssa ollaan jo päätetty että hän on kamala.

…

Mä halusin ulostaa tälläisen tilannepäivityksen tähän väliin, ennen kun alan jatkamaan tätä touhua taas. Tuntuis hyvin typerältä jättää näinkin isot elämänmuutokset sanomatta, mut en oikeen keksinyt et miten ne sais fiksusti muulla tavalla ulos. Ihan rehellisesti ajattelin, etten enää koskaan palais tän blogin pariin, mut jostain syystä koin paloa palata ja rustailla mun ajatuksia ja elämää ylös. Pidän siitä ajatuksesta, et ne jotka tätä lukee, ei oikeesti tunne mua laisinkaan. Et voin kertoa asioita itestäni täysin ventovieraille, lähes täysin anonyymisti. Vaikkei mun oma elämä ole mitään maailman mielenkiintoisinta, niin silti koen et tää voi olla joillekkin jonkilaista vertaistukee. Ite pelkään kaikkee uutta aivan simona, ja muistan ite aina nuorempana kaipailleeni jotain tubettajaa tms. joka ois samassa elämäntilanteessa, kun itse olin aina kulloinkin. Mun oli tosi vaikeeta löytää mitään sellasta kontenttia, joka jollain tavalla vois antaa mulle lisätietoo tulevasta. Muistan tosi selkeesti sen, kun mulla alko amis. Lukiosta oli tosi paljon kaikkee, mut sellasta rehellistä amis juntti tavaraa oli ainakin vuos pari takaperin, aivan tosi vähän. Mä oisin kaivannut kuulla, millasta se amis arki oikeesti on, ja mitä odottaa, et mitä se todellisuus on. En mä ajatellut et mentäis ryhmänohjaajan kans jollekkin työmaalle, kun en mä tiennyt miten se kaikki toimii. Mä en todellakaan tiennyt edes sitä, et on työssäoppimisia, et pitää oikeesti mennä työpaikoille kyselee töitä. Tai sit mun yläasteen opo oli jokseenkin… ei niin pätevä… No niin tai näin, mä kaipasin aina jonkinlaisia kokemuksia siitä, millasta muiden samassa elämäntilanteissa olevien arki on. Siinä on ehkä se pohjin syy tälle, miks tätä koko helahoitoa pidän satunnaisesti pystyssä, toivon et tästä vois olla jollekkin jotain hyötyä.

-Tesu

Sunnuntai

Sunnuntaina me käytiin kirjastossa pitkästä aikaa, mulla oli yksi kirja palautettavana ja halusin muutenkin käydä lainaamassa avaruuteen liittyviä kirjoja. Katselin koko edellisen päivän videoita avaruudesta, ja innostuin siitä sitten aivan sata nolla, joten olihan sitä pakko käydä noutamassa muutamat teemaan sopivat kirjat. Reissu oli muuten ihan mukava, mutta kirjastolta tulessa alkoi satamaan, ja sitähän tahtoi sitten tahtomattaan hieman kastua, muttei se lopulta sen koommin edes haitannut. Mukavaa kun ilma viilenee aina sateen tultua. Kotiin tultiin lähikaupan kautta, josta lähti jätskit mukaan. Oltiin varmaan aika koominen näky autoilijoille, kun käveltiin litimärkinä sateessa jäätelöitä mussuttaen.

Musta on ihan tosissaan kiva, kun sataa. Ihana kun se ropisee peltikattoja vasten ja nurmikko muuttuu vaan vihreemmäksi. En oo koskaan kauheemmin edes tykännyt auringosta ja kesästä, musta syksy ja sade on ihan parasta bestiä, tietenkin heti talven jälkeen. Talvi on kaikista vuodenajoista vaan parhain, rakastan lunta ja joulua, ja pimeyttä. Se on niin ihana kun vaan on niin pimeetä ja kylmä, voi käpertyä sisälle ja rauhassa loikoilla ilman stressiä siitä, et pitäis käydä ulkona tai olla mitenkään aktiivinen. Jotenkin kaikki ihmiset aina kevään ja kesän tullessa innostuu lähteä ulos ja näkemään muita, itse en niinkään pidä. Siitä tulee vaan itsellekkin sellainen stressi ja paine, et pitäis olla jossain ulkona viettämässä muiden kanssa aikaa, vaikka viihtyisikin vain itsekseen.

Tiistai

Tiistaina oli taas autokoulua, varmaan joka kerta ollaan mainittu se, et nyt on vika ja nyt on vika. No, tulevaisuuden minä voin paljastaa sen verran, että tää ajotunti oli toisiksi viimeinen. Eli tiistaina lähdettiin siis taas kaupunkiin päin huristelemaan kovaa vauhtia. Maanantain ja tiistain välisen yön olin nukkunut aika huonosti, stressasi ihan himona tuo ajotunti, koska tiesin lopun lähenevän ja näiden tuntien merkkaavan suhteellisen paljon. Päivä oli kyytien puolelta aivan järkyttävää sekoilua, mutta perille päästiin ja ajoissa. Itse ajotunti meni aivan loistavasti, kuulostaa sarkastiselta, muttei ole. Meillä oli vähän kuin sellainen harjoitus inssi, eli mun opettaja kertoi vain minne mennä ja mistä kääntyä, kaikki havainnointi, suunnistus ja käsittely piti täysin itse hoitaa. Se meni hyvin, yhden yksisuuntaisen kanssa tapahtui ryhmittymisvirhe, jonka takia meillä on vielä se yksi ajotunti juuri ennen inssiä missä kerrataan yksisuuntaiset. Sain kehuja, ja sieltä lähdettiin hyvillä mielillä etiäpäin hyppien porukoiden autolle.

Käytiin matkalla grillillä syömässä, otin ihan vaan ranskalaiset, eli ranut. Oli hyvät eväät, ja siitä jatkui sitten monien mutkien kautta matka kotia kohti. Viimeisimmän kilometrin jouduin itsekseen kävellä, nuo ylijääneet ranut laukussa heiluen. Lähikaupan kautta sitä saavuttiinkin sitten kotiin useita tunteja myöhemmin.

Keskiviikko

Well well, keskiviikko aamuna herättiin tilanteesta, jossa olin nukkua turauttanut kevyet 12 tuntia. Edellisen päivän uupumus oli selkeästi kovaa luokkaa, joten teki terää turautella noinkin pitkään. Innostuksissani olin luvannut sisarille heti aamusta, että tänäänhän mennään muuten geokätköilemään. Siinä syötiin hitusen, saatiin niin sanotusti murua rinnan alle, kasattiin kamat kasaan ja lähdettiin pihalle mars. Ensimmäinen kätkö oli kauniisti sanottuna aika… ei niin mukavaa sorttia, ja meni aivan pipariksi ja tuusan nuuskaksi koko helahoito. Noh, ei muuta kun seuraavalle kätkölle, joka löytyikin pienen kävelymatkan päästä. Oli helppo ja mukava, itseasissa aika hauska jos totta puhutaan. Reissusta jäi hyvä mieli, vaikkei mitään ammattilaisia ollakaan, ja vaikkei siellä montaakaan tuntia oltu. Loppu päivästä katselin vielä viimeisen autokoulun RTK-kurssin videon, eli kaikki pakollinen teoria tuli suoritettua vihdoin ja viimein.

Torstai

Torstaina heräsin tokkuraisena päivään. Oli kiire lähteä jonottamaan ilmaisia ämpäreitä, kuinka kaunista ja suomalaista. Noh, ilmainen ämpäri saatiin, ja siitä tuli tälläiselle pikku innostujalle aivan mahtipontisen hurmaavan hyvä mieli. Elämäni ensimmäinen ilmainen ämpäri, siitä tuli välittömästi suurin aarteeni. Muuta mainitsemisen arvoista en edes tähän hätään keksi, loppupäivän halailin vain ämpäriäni

-Tesu