-Torstai

Mun torstai oli aika vauhdikas päivä omalla tapaa. Aamulla ylös ulos ja työmaalle, jossa sitten maalasinkin koko päivän sellasta ulkokohdetta kunnon auringonpaisteessa. Ihanaa kun tulee pikkuhiljaa hirveellä rytinällä kesä, mutta tuonne aurinkoon vaan tahtoo tuupertua… Suoraan koulusta sit menin suihkun kautta tietenkin, ulos syömään, harvemmin poistun edes kotoa joten oikeesti jännitti vähäsen. Käytiin mun yhdessä lempparipaikoista, syötiin sellanen aasialainen buffa, ja oli ihan järkky hyvää, kuten yleensäkin. Niin hyvää, että oli sit pakko oikeen syödä ihan kunnolla liikaa ja olla kun mikäkin Pallomasi koko loppu päivän. Maha oli sen verran täys ja kipee, ettei tarvinnu hetkeen mitään edes haaveilla syövänsä…Mut oikeesti oli ihan himo hyvää, et ehkä se oli ihan wörtti kuitenkin

-Perjantai

Perjantai meni aika klassisella kaavalla, työmaalle riehumaan, sieltä bussiin ja kotiin. Tykkään viettää kaikki vapaat kotikotona, ja olla ihan vaan perheen kanssa. Työmaalla meni taas maalia enemmän käsiin kun seinään, mut onneksi pääs sit saunaan rapsuttaa kaikki ne maalit irti käsivarsista.

-Maanantai

Maantaina palattiin sit takas niin sanotusti sorvin ääreen, ja heti aamusta ponnistettiin kouluun ja työmaalle. Sunnuntai iltana oltiin palattu taas kaupunkiin, ja oli viikonloput lusittu. Koulusta oli kyllä käytävä ajamassa hieman autokoulun ajosimulaattorilla, epätoivoisesti yritän hoidella itselleni autokorttia… Se simulaattori on ihan kiva, kyllähän sitä oikeella autolla oppii paljon paremmin, mut joskus tuntuu et ihmiset ajattelee automaattisesti, et toi simulaattori on suoraan perseestä. Siinä oppii kuitenkin yllättävän paljon, kun saa ihan omassa rauhassa kenenkään tuijottaen kokeilla rohkeemmin kaikkea, ja itse yrittää hahmottaa liikennettä ja sitä, miten se auto eri tilanteissa käyttäytyy. Myöhemmin päivällä laitoin ruokaa, oli niin laiskat ja köyhät eväät että meinaa jopa nolottaa kertoa siitä yhtään sen enempää. Muuten meni koko loppu päivä taas omien juttujen parissa rentoutuen, kuten tykkään jokaisen päivän päättää. Mukava alottaa seuraava päivä aina, kun on saanut nollata hieman.

Tässä on nyt rikkinäinen ja töpö viikko paketoitu kasaan teksti muodossa. Mun arki on oikeesti suhteellisen tylsää, mut eikös kaikkien vähän ole? No niin tai näin, tässä ensimmäinen kunnon pala mun elämää, lisää on luvassa tulevaisuudessa, jos tosijaan jaksan

-Tesu

Kukas pirkule?

Kukas se siellä? Niih, kukapa kuka. Ehkä on ihan hyvä aloittaa tää blogin tynkä sillä, että kertoisin hieman siitä, millainen ihmisenkaltainen otus täällä oikeastaan riehua möllöttää. Toki kuten aina, ensitapaamisella tuodaan ne suotuisat ja ihanat puolet itsestään esiin, mut ajan myötä sitä sitten tuppaa kyllä itse kukin huomaamaan, et kuinka paljon sitä omaa ihanaa itseään ollaan taas kaunisteltu. Sen vaan sanon, että tässä on kyllä omaa takalistoa taas nuoltu

Aloitetaan ihan ns. faktoista, niin voidaan säästää ne itsensä tutkiskelut taktisesti hieman myöhemmälle. Satun ihan jo ikäni puolesta olemaan opiskelija, siitä että missä päin maailmaa opiskelen, en välttämättä suoranaisesti aio hiiskua, tehköön jokainen omat päätelmänsä. Sen verran voin kertoa, että ikävä kyllä olen amiksen maailmaan joutunut, josta kovaa vauhtia kaivetaan tietä ulos ja ylöspäin. Tulevaisuudessa olisi tavoitteen tynkänä alanvaihto, se että mikä ala, on vielä kysymysmerkkinä ilmassa.

Sitten niihin ihaniin itsetutkiskeluihin… Olen ehkä stereotyyppisesti ottaen hieman erilainen nuori, kun useimmat ikäiseni, tai ainakaan mun näkökenttääni ei ole harhautunut muita kaltaisiani. Oletan heidän kuitenkin olevan olemassa jossakin, josta heitä ei noin vain löydäkään. Siinä missä muut ikäiseni, joita olen tavannut ja sivusta seurannut, tykkäävät viettää aikaa ulkona kavereiden kanssa pääasiassa juoden tai epämääräisesti omia vanhempiaan uhmaten, en samaistu ollenkaan. Nautin rutiineista. On minua nunnaankin verrattu, vaikken mikään pyhimys olekaan, enkä tahdokaan olla.

Innostun pienistä, olen hieman lapsellinen siinä mielessä, muttei se menoa ole haitannut sen enempää eikä vähempää. Omistan monia harrastuksia, ja jos voisin, en muuta tekisikään kun kökkisi yksin pimeydessä omien erinäisten harrastusten parissa notkuen. Voisi siis luonnehtia itseni introvertiksi, ihan jo senkin puolesta, että lataudun ja palaudun itsekseen olemalla.

…

Tässä oli nyt mun ensimmäinen blogipostaus  ikinä, tää on ollut haaveena jo monien vuosien ajan, uskallus ei vaan ole millään aikaisemmin tällaiseen riittänyt. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei kannata odottaa tältä mitään säännöllisyyttä, voi olla useiden kuukausien taukoja, haluan pitää tämän semmoisena rentona harrastamisena, josta ei tarvitse ottaa paineita. Jatkosta sen verran, että tulen todennäköisesti pitämään tämän hyvinkin päiväkirjamaisena, kieliopista piittaamatta. Jos joku ihmispolo tänne asti lukea luikautti, niin kiitän ja kumarran suuresti ja syvästi <3

-Tesu