Kiire!

Pari viime päivää on ollut varsin kiireiset. En ole kerinnyt kunnolla istumaan edes alas. Olen aivan järkyttävän huono siinä että minun pitäisi tehdä montaa asiaa kerralla. Ja kun on kiire niin pinna palaa sadasosa sekunnissa. Onhan se nyt ihan perseestä että liikennevaloissa eteen sattuu juuri se Kia kuskeineen, jolle liikkeelle lähtö on vaikeaa ja kun Kia kääntyy edestä pois, on edessä hissuksiin köröttelevä mauto.

Tiedän että hihojen polttaminen ei auta mitään ja se on jopa vaarallista. Mulla on aikapaljon harjoiteltavaa sen suhteen että pinna ei palaisi heti kättelyssä.

Mies otti minut eilen sitten puhutteluun kun puhisin kiukkuani vielä silloinkin kun herra tuli yhdeksän maissa kotiin töistään. Hän ”opetti” miten tuosta arkipäiväisestä  kiukusta pääsee irti.

• Sulje silmäsi ja hengitä syvään. (Auton ratissa vaarallista) (Jos ei ole vaarallista autossa niin ainakin täpärä ohitusmahdollisuus voi jäädä huomioimatta)
• Stressipallon puristelu. (Tolla pallollahan voi muuten heittää jotain idioottia autonsa takalasiin kun ei saa koslaansa liikkeelle)
• Olkapäiden pyörittelyä. (No jo on perhana kun en keksi tästä mitään negatiivista)
• Hanki harrastus. (En hemmetissä hanki)
• Mielikuva harjoitukset. (Ei onnistu mielikuvissani käyn sen eteen jymähtäneen auton kiilaamassa kaiteeseen repimässä pelokkaan kuskin ulos ja vedän muina Emmoina turpaan sitä piruparkaa niin että veri ja hampaan kappaleet lentää.)

Tuossa kohtaa mieheni luovutti. Jätti lortti minut kiukuttelemaan yksinäni ja painui suihkuun. Oman kokemukseni mukaan kiukun välttämiseen loistava konsti on se että muistaa syödä. Toisekseen ehkä alan oikeasti opettelemaan sitä mitenkä arkipäiväisestä kiukusta pääsee eroon.