Pari viime päivää on ollut varsin kiireiset. En ole kerinnyt kunnolla istumaan edes alas. Olen aivan järkyttävän huono siinä että minun pitäisi tehdä montaa asiaa kerralla. Ja kun on kiire niin pinna palaa sadasosa sekunnissa. Onhan se nyt ihan perseestä että liikennevaloissa eteen sattuu juuri se Kia kuskeineen, jolle liikkeelle lähtö on vaikeaa ja kun Kia kääntyy edestä pois, on edessä hissuksiin köröttelevä mauto.

Tiedän että hihojen polttaminen ei auta mitään ja se on jopa vaarallista. Mulla on aikapaljon harjoiteltavaa sen suhteen että pinna ei palaisi heti kättelyssä.

Mies otti minut eilen sitten puhutteluun kun puhisin kiukkuani vielä silloinkin kun herra tuli yhdeksän maissa kotiin töistään. Hän ”opetti” miten tuosta arkipäiväisestä  kiukusta pääsee irti.

• Sulje silmäsi ja hengitä syvään. (Auton ratissa vaarallista) (Jos ei ole vaarallista autossa niin ainakin täpärä ohitusmahdollisuus voi jäädä huomioimatta)
• Stressipallon puristelu. (Tolla pallollahan voi muuten heittää jotain idioottia autonsa takalasiin kun ei saa koslaansa liikkeelle)
• Olkapäiden pyörittelyä. (No jo on perhana kun en keksi tästä mitään negatiivista)
• Hanki harrastus. (En hemmetissä hanki)
• Mielikuva harjoitukset. (Ei onnistu mielikuvissani käyn sen eteen jymähtäneen auton kiilaamassa kaiteeseen repimässä pelokkaan kuskin ulos ja vedän muina Emmoina turpaan sitä piruparkaa niin että veri ja hampaan kappaleet lentää.)

Tuossa kohtaa mieheni luovutti. Jätti lortti minut kiukuttelemaan yksinäni ja painui suihkuun. Oman kokemukseni mukaan kiukun välttämiseen loistava konsti on se että muistaa syödä. Toisekseen ehkä alan oikeasti opettelemaan sitä mitenkä arkipäiväisestä kiukusta pääsee eroon.

Viime huhtikuussa päätin yritykseni toiminnan. En tehnyt konkurssia vaan ajoin homman hallitusti alas välttääkseni konkurssin. Tiesin että en saisi korona tukia koska ne oli jo alkuunsa varattu mediaseksikkäille toimijoille kuten Huonolle Äidille, Huutokauppa Keisarille, sekä eräälle luxusbloggaajalle jne.

Päätin että pidän tuon alas ajon jälkeen niin pitkään lomaa kuin vaan ikinä jaksan. Ja minähän jaksoin aina tähän saakka. Nyt alkaa tuntumaan siltä että voisin lätkäistä uudelleen oman firman pystyyn. Nyt pitäisi pitää päättää että vaihdanko yrityksen toimialaa vai ”jatkanko” siitä mihinkä jäin. Jotenkin minua polttelee se että jatkaisin tavallaan siitä mihinkä jäin viime keväänä ja ehkä tähtäisin homman laajentamiseen. Nythän yritys on työllistänyt lähinnä minut ja yhden muun henkilön.

Millä aikavälillä sitten olisi yritys takaisin pystyssä? Se riippuu ihan siitä millaista ”tarviketta” on myynnissä ja millä hinnalla. En ole valmis heittämään 100 000€ kehiin enkä edes 50 000€ joten siitä voi päätellä että aika pienellä lähdetään liikkeelle ja se taas tarkoittaa sitä että saan ”tarvikkeet” kasaan hieman hitaammassa tahdissa. Tiedänpähän että tulen seuraavat kuukaudet olemaan naimisissa nettimarkkinapaikkojen kanssa naimisissani saadakseni ”tarvikkeet” kasaan.

Kyllä korona jätti jäljen minuunkin ja olen varmasti jatkossakin todella todella varovainen.