Villihevosia Amerikassa

Helmikuun alussa lensin Helsingistä New Yorkiin. Olin viikon Manhattanilla ja loppuajan Philadelphiassa. Mun poikaystävä on Amerikkalainen, joten siellä puolen maailmaa tulee vietettyä aikaa. 

_mg_2899.jpg

Manhattan 2018

Vuokrattiin auto ja ajettiin Philadelphiasta Virginian osavaltioon. Virginian ja Marylandin osavaltioiden rajalla on kaksi saarta, jonka rannoilla ja metsissä laiduntaa villihevosia. Virginiasta löytyy Chincoteague Island, joka on jokaisen heppaihmisen unelma. Rantakylässä lähes kaikki liittyy hevosiin, kylteistä ja koristeista lähtien. Viiden minuutin ajomatkan päässä meidän hotellilta oli luonnonsuojelualue, jossa laiduntaa luonnonvaraisena 25 hevosen lauma. 

Lauantaiaamuna herättiin ennen auringonnousua ja lähdettiin etsimään hevosia Chincoteaguen luonnonsuojelualueelle. Aamuaurinko lämmitti kun lähdimme kävelemään merkitylle reitille kohti hevosten laidunaluetta. Kaukana horisontissa alkoi hahmottua hevoslauma. Päästäksemme lähemmäs laumaa meidän täytyi kävellä suoalueen poikki kohti rantaa. 

_mg_3409.jpg
Housut, kengät ja sukat litimärkinä seisoimme pusikossa katsomassa laumaa joka oli meistä kymmenien metrien päässä. En tiennyt miten hevoset reagoisivat meihin. Päästiin yllättävän lähelle laumaa ennen kuin ne edes noteerasivat meitä.

_mg_3332-edit.jpg

 

Mielessäni olin piirtänyt kuvan villihevosista. Aroilla villinä laukkaavat hevoset, jotka nousevat pystyyn harjat hulmuten. Kontrolloimattomat vahvat ja herkät villihevoset. Mutta siellä ne kulkivat rauhassa aamuauringossa. Ne söivät, pysähtyivät ja jatkoivat matkaa. Ne huomasivat minut, katsoivat kohti ja jatkoivat touhujaan. Aamu tuntui niin rauhalliselta. Kaikki oli niin pysähtynyttä.

_mg_3376-edit.jpg

 

Chincoteaguen saarelta jatkoimme matkaa kohti Assateaguen saarta, joka on Marylandin osavaltion puolella. Assateague on 60 kilometrin pituinen saari jossa laiduntaa sadan villihevosen lauma. Assateaguen villihevoset elävät luonnonvaraisina. Ne ovat kesyhevosten jälkeläisia, jotka ovat palanneet luonnonvaraiseen tilaan. Dramaattisimmat tarinat kertovat hevosten olevan 1700-luvun haaksirikosta selvinneitä, ja sittemmin villiintyneitä yksilöitä. En oikein tiennyt mitä odottaa. Toivon vain, että löytäisimme edes yhden hevosen valtavan kokoiselta saarelta. Hiekkadyynin takaa avautui aava maisema valkoiselle hiekkarannalla. Atlannin aallot löivät lujaa hiekkarannalle, jonka rannalla on mahdollista kesäisin leiriytyä ja aallot ovat optimaaliset long boardille.

 

_mg_3545.jpg

 

Kuljimme saarella etsien hevosia. Kurkimme metsikköön ja suoalueille. Näin kirjavan pepun poistuvan päätieltä. Lähdin seuraamaan. Löysimme metsän reunalta poniperheen. Hevoset eivät juurikaan säikkyneet ihmistä, mutta liian lähelle he eivät päästäneet. 

_mg_3745.jpg

 

Jäin seuraamaan heitä pidemmäksi aikaa.

 

_mg_3667.jpg

Sitten löysin ne lähteeltä juomasta. 

_mg_3561-edit-3.jpg

Valokuvauksessa pidän eniten sen yllättävyydestä. Siitä, että menen paikkoihin enkä tiedä mitä odottaa. Kaikki kulkee vain siinä hetkessä.

Päiväni villihevosten kanssa aukesi minulle eri tavalla kuin odotin. Visioni villeinä laukkaavista hevosista kääntyikin hevoslauman dokumentoimiseen. Niiden keskinäiseen olemiseen ja kulkemiseen. Niinkuin valokuvauksessa, niin myös eläinten kanssa olemisessa kyse on tarkkailusta ja keskittymisestä.

_mg_3834-edit_0.jpg

 

Ensi kesänä meinaamme mennä telttailemaan saaren rannalle. Kuumina kesäpäivinä hevoset tulevat rannalla tuulettumaan. Kuvittelen mielessäni sen aamun, joka värittää taivaan oranssiksi ja avatessani teltan vetoketjun vieressäni uuteen päivää herää myös villihevoset.

_mg_3297.jpg

 

Kaikki kuvat ©Emmi Kähkönen

Lisää hevosvalokuviani Instagramista: ystavanihevonen

 

suhteet oma-elama mieli matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *