Äitini Helsinginvierailuissa on mielenkiintoinen piirre. Katson nimittäin hänen täällä olleessaan Helsinkiä turisti- ja shoppailusilmin. Jostain syystä yksikään täällä asuvista ystävistäni ei ole kovinkaan kiinnostunut shoppailusta, joten itsekin teen nykyään vaateostokseni ”kauppaan, kassalle ja ulos” -periaatteella niiden vaatteiden ja kenkien osalta, joita en osta jo perinteiseksi muodostuneelta kevätmatkaltamme USA:sta. Koska äiti asuu pienellä paikkakunnalla, käyttää hän Helsingissä vieraillessaan mielellään aikaa (minun kanssani) shoppailuun. Ja voi että se onkin rentouttavaa! Kierrellä rauhassa kaupasta toiseen, pysähtyä välillä kahvilaan lasilliselle, jatkaa kiertelyä ja etsiä nälän yllättäessä jokin kiva ravintola – yleensä sellainen, jossa ei muuten tule säännöllisesti käytyä. Omaa kotikaupunkiaan tulee katseltua aivan eri perspektiivistä.

Menipä jaaritteluksi.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla vietin useamman päivän yllä kuvattuja toimintoja äitini kanssa harjoittaen. Yhtenä kiinnostuksen kohteenamme olivat luonnollisesti urheiluvaatteet ja – kengät. Ihastun ja rakastun yleensä nopeasti ja tulisesti sen oikean kohdatessani eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

Puma Running Eco Ortholitet ovat valehtelematta mukavimmat kengät, joita olen jalassani pitänyt. Jalka tuntuu suorastaan lepäävän niissä eikä kenkiä haluaisi riisua jalasta ollenkaan (tosin näin minulle käy kyllä lähes aina uudet kengät ostaessani, köh). Ostin Ortholitet alunperin jumppakengiksi, mutta en yksinkertaisesti raaskinut niitä tähän tarkoitukseen pyhittää! Koska jumppavalikoimaani kuuluu nykyään ainoastaan yksi viikoittainen BodyJam-tunti, tuntui karkkikenkien käyttäminen pelkästään yhden tunnin ajan viikossa puhtaalta synniltä. Jumppaan ei myöskään saisi mennä kengillä, joita on on käytetty ulkona, joten mikä neuvoksi? Ortholitet arkikäyttöön ja takaisin kauppaan ostamaan uudet jumppakengät! (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että ostin jälkimmäisellä kerralla sairaan siistit tennarit, mutta nekin osoittautuivat enemmän kauniiksi kuin käytännöllisiksi. Olen siis edelleen ilman jumppakenkiä. Nättejä vapaa-ajankenkiä sen sijaan alkaa löytyä kaapin täydeltä..)

Anyways. Koska suosikkikenkieni nimi sisältää sanan ”running”, voisi hätäisempi kuvitella niiden soveltuvan myös juoksemiseen. Olen juoksukenkien suhteen to-della nirso ja sen jälkeen, kun ostin ensimmäiset Asicsin GEL-NIMBUS-lenkkarit vuonna 2005, ei paluuta muihin juoksukenkiin ole enää ollut. Ortholite-popojen ulkonäkö ei mielestäni lupaa hyvää juoksua ajatellen varsinkaan, kun tykkään siitä, että askeleeni on juostessa kunnolla vaimennettu. Pidin Ortholiteja jalassa jo viime lauantaina tehdessäni lähtöä 18 kilometrin pitkikselle, mutta onnekseni vaihdoin ne viime hetkellä Asicseihin ja päätin testata niiden juoksuominaisuuksia myöhemmin lyhyemmällä lenkillä. Eilen keskiviikkona oli lauantaisen lenkin ”palauttelulönköttelyn” vuoro ja päätin ottaa suuret kenkärakkauteni ensimmäistä kertaa juoksukäyttöön. Virhe. Tuntemukset polvissa ja pohkeissa olivat sen verran hälyyttävät, että olisi oikeasti kannattanut kääntyä takaisin jo Kauppatorilta (lähdin liikkelle Katajanokalta). Enpä kääntynyt. Lönköttelin ”Mä elän!” -fraasia mielessäni hokien kahdeksan kilometriä Kaivarin ja Punavuoren kautta ja lopussa tuntui, että maksaisin selvää rahaa sille, joka antaisi minulle luvan kävellä. Kukaan ei antanut. Selvisin kuitenkin hammasta purren ehjin nahoin kotiin. Lämmin suihku, extra-annos magnesiumia, kävely salille ja palauttava hot-jooga kuitenkin tekivät ihmeitä ja tällä hetkellä jalkani ovat taas lähes entisellään.

Note to self: juokse juoksusi edelleen luottolenkkareilla ja käytä Ortholiteja ihan kaikissa muissa tilanteissa. Myös jakkupuvun kanssa 😉