Benvenuto in Italia

Ciao a tutti

 

Mun piti aloittaa kirjoittamaan tätä blogia jo paljon aikaisemmin – tai siis ennen kuin mä edes lähdin Italiaan. Jotenkin se sitten jäi tekemättä ja ehkä mä kieltämättä myös ajattelin että blogin kirjoittaminen ei olisi mun juttu. Mutta sitten monesti kun oon kierrellyt näitä katuja ja nähnyt uusia paikkoja, mun mieleen on tullut asioita, joita mä haluaisin kuitenkin jakaa niille, jotka haluaisi seurata mun matkaa Italiassa. Pidemmittä sepustuksitta voisin aloittaa kertomalla siitä, miksi mä lopulta lähdin vaihtoon ja miksi mä valitsin Italian mun vaihtokohteeksi. 

 

IMG_1100.JPG

 

Lukiossa musta ei koskaan tuntunut siltä, että olisin halunnut lähteä vaihto-oppilaaksi johonkin toiseen maahan, vaan enemmänkin musta tuntui, että vaihtoon lähteminen lukiolaisena oli tosi harvinaista eikä oikeastaan mun kaveripiiristä kukaan minnekään lähtenytkään. Mutta sen jälkeen, kun lukion viimeisenä vuotena tutustuin ihmisiin, jotka oli ollut (arvaamattakin) Jenkeissä lukiovaihdossa, olin kieltämättä kateellinen. Tavallaan ajattelin, että en mä olisi viihtynyt tuntemattomassa paikassa eikä mulla ollut silloin mitään suurta halua päästä maailman toiselle puolelle, mutta toisaalta, olishan se ollut sairaan siistiä (nyt mun mielessä vilisee vaan teinien instagram kuvat prom tansseista ja valmistuminen niiden lakkien kanssa, heh). Musta tuntuu, että moni mun kaveripiirissä oikeastaan ajatteli, että lukiossa vaihtoon lähtevät oli ”hemmoteltuja” lapsia, joiden vanhemmilla oli varaa maksaa niiden elämästä pallon toisella puolella, mutta todellisuudessa eihän se sitä ollut – se oli sitä, että ne halusi nähdä maailmaa, tutustua uuteen kulttuuriin, oppia englantia, kokea jenkkien lukion ja saada uusia ystäviä.

 

Kun mä pääsin yliopistoon, mä tiesin, että mä haluan lähteä vaihtoon mun opintojen lopussa. Me käytiin heti yliopiston ekalla viikolla kavereiden kanssa vaihtari-infoissa kuuntelemassa, millaista vaihtoon lähteminen on ja minne kaikkialle ympäri maailmaa mun yliopistosta voisi päästä. Mua ei oikeastaan koskaan aiemmin ollut houkutellut Jenkkeihin lähteminen kuin vasta sitten siinä vaiheessa, kun sinne oli liian myöhäistä hakea. No sanomattakin selvää, mun piti keksiä ittelleni uusi vaihtoehto ja sen nimi oli Eurooppa. Musta tuntuu että kävin siinä vaiheessa kaikki maavaihtoehdot läpi ja pallottelin moneen kertaan edes takaisin sitä minne lähtisin (päättämättömyys – se on aina ollut mun haaste) enkä mun vaihtohakemustakaan palauttaessa ollut varma siitä oliko Italia oikeasti hyvä vaihtoehto minne lähteä. Mutta kieltämättä siinä vaiheessa kun mä sitä hakemusta palautin, mun mielessä ei vilissyt muut ajatukset kuin Vespalla Italian auringon alla ajeleminen, viinin juominen, lämpö ja aurinko, pasta ja pizza = loma. 

 

Mut oikeastaan syyt miksi mä lähdin vaihtoon oli aika simppelit. Mä halusin nähdä mitä muuta tällä maailmalla on tarjota kuin kylmä ja loskainen Suomi, tiukat aikataulut, koulu ja arki. Mä halusin nähdä uusia kaupunkeja, matkustella, saada uusia ystäviä, puhua englantia ja oppia Italiaa, mä halusin syödä niin paljon pastaa kun mun napa vetää ja olla huoleton. Se että olin käynyt töissä yhtä rataa opiskeluiden ohella oli kieltämättä suhteellisen kuluttavaa ja käytännössä mä ajattelin, että vaihto olis mulle hetki ottaa iisisti ja keskittyä niihin asioihin mistä mä tykkään. Lisäksi mun piti tietysti selvittää, että ”kuka mä oon, mistä mä tuun, mitä mä haluan mun elämästä” kliseet ja varmistua siitä, että olin oikella polulla mun elämässä (deep) vaikka oon aina ollutkin suhteellisen varma mun tekemisistä. 

 

IMG_1368.JPG

Tässä kaikki tältä erää – benvenuto in Italia e a presto!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *