vuosi vaimona

Eilen juhlittiin hääjuhlaa. Vuosi sitten meidät vihittiin perheen läsnäollessa pienessä riihikirkossa. Hääkahvit juotiin piippukodassa. 

Nyt juotiin uudet nokipannukahvit lähimpien, rakkaiden ystävien kanssa. Vuokrattiin tästä läheltä kyläyhdistyksen mökki piippukotineen. Syötiin hyvin, saunottiin ja uitiin avannossa tunteja, pelattiin Aliasta miehet vastaan naiset, juteltiin, naurettiin, muisteltiin. Rakas ystävä teki meille hääkakun. Oli ihanaa!

Osa jäi mökkiin yöksi, osa meille. Vähitellen talo hiljenee.

Sanoinko jo, että oli ihanaa? 

Olen onnellinen. Tämä avioliittovuosi on pitänyt sisällään paljon hyvää ja kaunista! On ollut ilo saada olla tämän miehen vaimo. Vierelläni on mies, jota kunnioitan ja rakastan paljon. Mies, joka on turvallinen syli ja lohduttava kainalo. Mies, joka lähtee puolessa minuutissa retkelle ja keittää edelleen maailman parhaat nokipannukahvit. Mies, joka katsoo lempeästi, koskee hellästi. Jonka kanssa ollaan marinoidut jo monessa liemessä ja selvitään monesta tulevaisuudessakin. 

Oli ihanaa saada juhlistaa tätä meidän ystävien kanssa meidän näköisissä juhlissa. Kynttilöiden, takkatulen ja ulkotulten loistossa. Villasukat jalassa ja tukka saunan jälkeen mykkyrällä.

Oli ihanaa saada jakaa ystävien kanssa meidän suunnitelmia. Laitettiin vähän hakemuksia viime viikolla. Nyt ollaan menossa haastatteluun sijaisvanhemmiksi. Maailman paras joululahja olisi tieto siitä, että ensi kesään mennessä meitä voisi olla 3. Tai 6. ❤️

Toivo ei lopu koskaan. Meistä tuntuu, että me saadaan kuitenkin olla vanhempia. Ihan eläville lapsille.

Vähän itkettää. Sydän on niin täynnä onnea. Ja rakkautta.