äitiyspakkaus – vihdoinkin meille

Eilen oli juhlapäivä. Merkittävä päivä. Haimme Matkahuollolta paketin. Automatkalla hymyilytti, kotona vasta ostettu jäätelökin unohtui keittiön tasolle, kun oli niin kiire päästä avaamaan pakettia yhdessä. 

Vuosia olen haaveillut tämän paketin saamisesta. Vuosia olen katsellut sen sisältöä Kelan sivuilla ja haaveillut siitä, mille meidän vauvamme näyttäisi pienen pienissä bodyissä, haalareissa tai makuupussissa. Haaveet ovat aina hajonneet todellisuuden iskiessä päin näköä murskauspallon lailla. Niin montaa pakettia olemme ehtineet toivoa. Niin montaa vauvaa olemme ehtineet odottaa saapuvaksi. Aina olemme joutuneet pettymään. 

Nyt se paketti on vihdoin, ihan todella täällä. Meillä. Meidän vauvalle. Ja voi miten ihmeellisen ihana se onkaan! En löytänyt siitä ainuttakaan asiaa, josta en tykkäisi. Mieskään ei löytänyt. Ihastelimme, ihmettelimme ja liikutuimme, kun tarkastelemme äitiyspakkauksen sisältöä. 

Niin pieniä, pehmeitä ja ihania vaatteita! Makuupussi, huopatöppöset, unipussi, lakanat, unilelu.. 

Hetken päästä kummallakin kyyneleet silmissä. Jaettu kaiken korventava kipu, jaettu kaiken yli ulottuva toivo. Jaettu välillä tuskallinenkin odotus ja jaettu kahden sydämen, kahden ihmisen syvä, lohduttava rakkaus. Kaikkien menetysten vuosien, epätoivon, itkun, lohduttomuuden ja surun jälkeen ollaan laittamassa kotia valmiiksi meidän vauvalle. Vieläkin kumpikin vähän epäuskoisina siitä, että tämä on todellakin totta! Että ihan oikeasti saadaan valmistautua vauvan tuloon. 

2CB050F5-DCFA-4338-A092-6E27B48D74B7.jpeg

Olemme äärimmäisen kiitollisia, että Kela tarjoaa äitiyspakkauksen kaikille. Riippumatta sosiaalisesta tai yhteiskunnallisesta statuksesta. Mun mielestä se on  huikeeta. Samoin kuin neuvolajärjestelmä. Äitiyspoliklinikka. Synnytysvastaanotto. Äitiyspakkaus tekee loppuodotuksen jotenkin konkreettiseksi. 

Vauva myllyttää menemään melkoisella vauhdilla. Jotenkin tuntuu siltä, että vauhtia riittää syntymän jälkeenkin..ainakin, jos on uskominen vauvan temperamenttitutkimuksiin. Ei ole ollut päivääkään, etteivätkö vauhtiliikkeet olisi saaneet minua purskahtamaan nauruun. Kun katselimme äitiyspakkauksen sisältöä, vauva heitteli kuperkeikkoja. Tuntui kuin hän olisi osallistunut meidän iloomme. 

Koira olisi halunnut osallistua paketin purkamiseen myös. Koira on nuuhkinut, ihmetellyt ja vahtinut aiemmin järjestelemiäni vaatteita. Ihan kuin sekin aavistaisi, että ne ovat jollekin erityiselle ja tärkeälle.

Kaapista löytyy sulassa sovussa uudet äitiyspakkauksen suloiset legginsit ja potkuhousut sekä minulla ja siskollani olleet pupu tupuna- potkupuvut. 

Tiedämme, että mitä vaan voi vielä tapahtua. Tuntuu helpottavalta, että vielä ei ole mitään per-eklampsiaan tai ennenaikaiseen synnytykseen viittaavaa. Tiedän jo muutamia saman kuun laskettuja, jotka ovat tulleet kiireellisillä sektioilla pikkukeskosina. Sydän syrjällään seuraan heidän kamppailuaan keskolassa. Sydän syrjällään haluan kietoutua siihen toivoon ja luottamukseen, että lääkäreiden arviot normaalisti etenevästä raskaudesta pitävät paikkansa ja että vauva malttaa nauttia olostaan omassa yksiössään vielä useamman viikon. Äitiyspakkauksen ja äitiysrahan hakeminen oli yksi merkkipaalu, joka on nyt saavutettu. Henkisesti hyvin merkittävä merkkipaalu. 

Vauva, kasva ihan rauhassa. Meillä alkaa olla kaikki vähitellen valmiina! 

perhe raskaus-ja-synnytys mieli
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.