neulakammoisen lääkehoitoinen raskaus
Olen kirjoittanutkin siitä, että tukosalttiuden takia aloitin tukihoitona veritulpattomuudelle verenohentajat heti plussasta. Niitä on jokunen pistetty jo ja piikkejä jatketaan vielä reilusti synnytyksen jälkeenkin.
Olen AINA inhonnut neuloja. Pelännyt pistämistä. Ensimmäinen muistikuva on korvatulehduspotilaana päivystyksessä nelivuotisena. Lääkäri sanoi korvan puhkaisun olevan helppo juttu, sattuvan yhtä paljon kuin hyttysen pisto. En tiedä, millaisten hyttyjen parissa hän oli elämänsä viettänyt, mutta minun elämäni hytyillä oli kyllä tuhat kertaa pienempi imukärsä. Suutuin puhkaisusta ja valehtelusta niin, että potkaisin lääkäriä sääreen. Äiti yritti lieventää tilannetta kertomalla lääkärille, että jatkossa ei ehkä kannata valehdella lapsille..
Lääkärin lapsena olen saanut piikeistä tuta myös kotona. Meitä on käytetty akupunktion harjoituskappaleina, isä on rokottanut influenssapiikkejä ja välillä on pitänyt pistää kortisonia.
Moniallergisena myös EpiPen eli adrenaliini on käynyt tutuksi. Onneksi anafylaktisen reaktion iskiessä sen pistäminen on helppoa; neula räjähtää kynästä reiden ihon läpi niin nopeasti, ettei sitä ehdi edes tajuta. Ja mikä tärkeintä – neulaa ei näe!
Olen tähän ikään mennessä sairastanut useamman veritulpan. Onneksi ne ovat keskittyneet alaraajoihin. Ensimmäisen sain 2007 syötyäni e-pillereitä. Seuraavat ovat tulleet raskauksien yhteydessä. Hoitona on ollut Klexane ja akuutin vaiheen jälkeen Marevan.
Vasta 2016 päätettiin, että Klexanea olisi viisasta käyttää heti raskauden alusta asti. Epäilynä on ollut se, että istukkaan muodostuu varhaisessa vaiheessa mikroskooppisen pieniä tukoksia, jotka aiheuttavat keskenmenoja. Siispä apteekkiin on marssittu heti, kun resepti on kirjattu Kantaan äitipolilta.
Niin nyt keväälläkin. Soitin heti plussatestin jälkeen naistentautien polille ja sain saman päivän aikana reseptin. Ensin piikitin varhaisultraan asti. Kun siellä nähtiin syke ja meidän Pieni, niin jatkettiin niskapoimu-ultraan. Ja siitä sitten päätettiin, että Klexane jatkuu vielä hyvän tovin synnytyksen jälkeen.
Mies on pistänyt meidän liittomme ensimmäiset raskaudet. Siksi, että hän on ollut siinä hyvä. Vuosikymmenen, lähes kahden kokemus terveydenhuollosta näkyy varmuudessa ja hellyydessä. Se ei ole ollut samanlaista pistämistä kuin sairaalassa, jossa piikki survaistaan ihon läpi ja sekunnissa ruutataan aine sisään niin, että kirvelee ja aina tulee mustelma tai patti. Ei. Se on ollut rauhallista, kunnioittavaa, varmaa.
Pistokokemus on ollut niin hyvä, että tämän raskauden ensimmäisten kuukausien jälkeen aloin pistää itse. Ilman yökötystä, huimausta tai vapinaa.
Nyt pistän iltaisin sekä Klexanen että raskausdiabeteksen hoitoon määrätyn insuliinin (koska paastoarvot ovat mitä sattuu riippumatta siitä, mitä syön). Toinen toiselle puolelle vatsaa ja toinen toiselle. Reidet ovat niin herkät, etten pysty pistämään mihinkään muualle. Ainoastaan kasvava vatsa tuottaa haastetta. Harkkasupistusten kovettamaan vatsaan on vaikea pistää. Myös nahka on herkempi kuin ennen. Olen välillä turruttanut ihoa jääpalalla tai jääkylmällä vedellä. Olen myös miettinyt Emlan hankkimista apteekista. Toistaiseksi on selvitty irvistelyllä ja pistopaikan vaihdoksella. Ja insuliinihan on tavattoman helppo pistää, neula on paaaaljon pienempi kuin Klexanessa ja insuliinikynä äärimmäisen helppo käyttää. Enemmän irvistellen mittaan verensokereita ennen ja jälkeen ruokailuiden, verensokerin mittausneula tekee kipeämpää kuin insuliini. Toki sormenpäätkin ovat kovemmilla kuin vatsan nahka.
Ihan kohta alkaa viimeinen kolmannes ja jännittää, mihin sitten viimeisinä hetkinä pystyn pistämään.. Olen selvinnyt kohtuullisen hyvin ilman mustelmia ja patteja. Tähän on auttanut se, että pistän rauhallisesti. Mieltä on rauhoittanut se, että todella tiedän sekä minun että vauvan todella hyötyvän molempien lääkkeiden pistämisestä. Tämä on kuitenkin kaikkien näiden neulojen, piikkien ja pistämisten arvoista! Olen myös päättänyt, että jos joudun osastolle, niin sielläkin pistän jatkossa Klexanen itse. Se on kuulemma ihan mahdollista.
Äsken kävin apteekissa. Hain muutaman paketin lisää Klexanea. Kiitos olkoon Kelan lääkekatto täyttyi kesäkuussa! Loppuvuoden lääkkeet ovat paljon edullisempia. Tässä on nyt todennäköisesti loppuraskauden Klexanet. Yliaikaiseksi vauvaa ei päästetä. Haasteellista on vaan löytää tuolle määrälle sijoituspaikka meidän pikkukodista.
