aijai
Kovan onnen perjantai. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun päätettiin myydä meidän tv. Meillä katsotaan sitä niin vähän, ettei säilyttämisessä tuntunut olevan mitään järkeä. Ja koska tv oli lähdössä, päätettiin rymsteerata olohuone ihan kunnolla. Toisin sanoen minä osoittelin potentiaalisia uusia lokaatioita huonekaluille ja Mies siirteli.
Kaikki meni hyvin, kunnes Mies siirsi sohvaa ja minä keskityin hetkeksi seuraamaan tv:n myynnin etenemistä paikallisella fb-kirpparilla. Sohva otti vauhtia, minä en ehtinyt liikkua ja sitten huusinkin kovaa sohvan törmättyä oikean ukkovarpaani päälle. Kynsi sojotti 90 astetta ylöspäin. Pakarat sohvaan ja kaksin käsin kiinni varpaasta. Mies syöksyi katsomaan, mitä tapahtui. Kynsi oli saanut niin kovan iskun, että se pitäisi kiskoa pois. Onneksi on oma terveydenhuollon ammattilainen kotona! Pikainen paketti, parasetamolia huuleen ja autoon.
Ensiavussa odotus kestikin pitkään. Kipu provosoi supistuksia, supistusten lievittämiseksi yritykset heijailla ja kävellä taas puolestaan provosoivat kipua. Perjantain kunniaksi odotusaula oli täynnä pieniä ihmisiä, jotka ymmärrettävästi pääsevät jonossa ohi.
Parin tunnin odotuksen jälkeen päästiin viimein lääkäriin. ”Kyllä se pitää vetää irti”, ilmoitti kandi. Jeah, se arvattiinkin. Sitä ei arvattu, että kandi kieltäytyi puuduttamasta, koska jollain aiemmalla potilaalla oli ollut ongelmia puudutteen kanssa ja toimenpide olisi siirtynyt pidemmälle iltaan, että puudutus olisi ehtinyt vaikuttaa. Ei arvattu, vaikka selitettiin kivun provosoivan supistuksia ja vaikka pyysimme kivunlievitystä.
”Ei satu paljoa”, kuuluisat viimeiset sanat. Ja kettu sentään! Kipu oli ihan älytön. Ymmärrän nyt, miksi kynsien vetämistä on käytetty kidutuskeinona ympäri maailmaa. ”Sä pärjäisit tosi hienosti”, sanoi hän, kun puuhkutin kipeiden supistusten keskellä pritsillä kyyneleet silmissä.
Paikalla ollut sairaanhoitaja aloitti haavan puhdistuksen ja varpaan sitomisen lääkärin toivotettua heipat ja hyvää kesää. Kipulääkettä ohjattiin ottamaan reilusti. Kun kerroin, että mullahan on se asa-allergia, niin käskettiin ottaa pari panadolia. Jep. Se onkin paras kipulääke ihmiselle, jonka kipukynnys on huomattavasti alentunut. Ymmärrän kyllä, ettei raskaana voi mitä tahansa ottaa, mutta parasetamoli kovassa kivussa toimii melkein yhtä hyvin kuin värikkäät Hessu Hopo-pastillit.
Se sitominen sujui samaan malliin. Hoitajalla oli kolmea numeroa liian suuret hanskat, hän yritti tuputtaa (!!!) haavaa puhtaaksi sen sijaan, että olisi kaatanut siihen keittistä. Minä yritin supistusten lomassa karjua, että riittää – pakettiin vaan ja kotiin! Sidetaitokset olivat mallia kämmenenkokoiset. Liimasidos tarttui liian suuriin hanskoihin koko ajan kiinni ja varvasta kiskottiin joka suuntaaan. Sitten teipattiin. Rullallinen. Varmaan olisi ollut helpompaa, jos varvas olisi ollut puudutettu eikä olisi sätkinyt jokaisesta kosketuksesta. Varmaan olisi ollut helpompaa, että työparista edes toinen olisi ollut valmis ammattilainen.
Paketti oli lopulta niin painava ja aiheutti kipua, että Mies näki parhaaksi tehdä sen kotona uudelleen. Vaimon olo helpottuikin välittömästi ja ketutus laski uudelleen paketoimisen ja silitysten avulla lähes nollalukemiin.
Yö meni tykytellen ja supistellen.
Lauantaina lähdettiin mökille. Kinkkailin pitkin tiluksia toinen jalka paljaana ja kiittelin hyvästä ilmasta yläkertaa. Illalla käytiin saunassa, aikomuksena oli vaihtaa side. Ohjeen mukaan liotettiin koipea vadissa. Ensin puoli tuntia, sitten tunti, kaksi, kaksi ja puoli. Kävi nimittäin niin, että ensiavussa haavaan oli laitettu vaan pikkuriikkinen palanen jelonettiä (rasvasidosta) ja siihen julmettu sidetaitos päälle. Ne molemmathan olivat takertuneet kudokseen reilusti kiinni. Niin reilusti, että irtosivat lopulta kolmen tunnin irrottelun jälkeen rasvalla hieromalla samalla, kun siskonpoika hauskoilla jutuillaan hämäsi tätinsä huomion muualle. Ja jos ihmettelet, miksi en vaan repinyt lappuja irti, niin siksi, että kipu oli ihan järkyttävä enkä halunnut lisätä kipeiden supistusten määrää enää yhtään enempää.
Mies paketoi uudet puhtaat sidokset. Eilen annettiin ilmakylpyä koko päivä. Illalla suihkutellessa tuntui, että taju lähtee.
Nyt kinkataan kohti uutta viikkoa. Kiitos olkoon kesästä, lämmöstä ja sairaslomasta. Jännityksellä odotetaan, kauanko kestää uuden kynnen kasvamisessa ja ennen kaikkea siinä, että tuo tykytys ja kipu loppuu..
Onneksi on Mies, joka osaa hoitaa. On taitava, hirmuisen hellä, ei hermostu ja jaksaa tsempata ja silittää. Onneksi on flip-flopit, takapiha koiran pissitystä varten ja Spotify.