..en pelkäisi mä mitään (pahaa)

jokaisena päivänä kiitos

Illalla mentiin nukkumaan. Mies silitti orastavaa vatsakumpua ja sanoi ’hyvää yötä, pikkuinen’. Minä kyynelehdin vieressä. Onnesta ja kiitollisuudesta. Että on tuollainen Mies. Ja tällainen vauva.  Jokainen päivä on voitto. Tänäänkin olen saanut olla raskaana. Raskaasti raskaana, pahoinvointi pakotti perumaan yövuoron ja jännitettiin, pitääkö kertoa uudelle työnantajalle. Ei pitänyt. Kun sanoin oksentavani, kuulin, että yhteisössä on […]

kiitos neuvolasta (ja ringeristä)

kiitos neuvolasta (ja ringeristä)

Ensimmäinen neuvolakäynti takana. Oli ihana terveydenhoitaja! Lämmin, helposti lähestyttävä ja viisas.  Aamun oksentelu vähän huolestutti terveydenhoitajaa. Hb osoitti minun kuivuneen tämän pahoinvoinnin seurauksena. Hoitaja konsultoi lääkäriä, joka kävikin pikaisesti katsomassa.  Ja täällä sitä nyt ollaan. Pedissä doupattavana. Ringer, tuo kaikkien pahoinvoivien sankari. Tipu hulakalla. Tämän pussin jälkeen tulee vielä toinen. Ehkä se elämä alkaa taas […]

Aamun pelastus

Aamun pelastus

”Syö sitä, mikä pysyy sisällä”, sanoi kätilö. Saanko esitellä:  No söin minä viikonloppunakin jauheliha-peruna-porkkanavuokaa, mutta pääasiassa NÄMÄ pysyy sisällä. (Paitsi ihan eka jacky aamulla tuli ulos, kun koira tuhnautti juuri vieressä aimo tuhnut..) Että kiitollinen olen viinirypäleistä. Ja makupaloista. Ja tästä etovasta, kokonaisvaltaisesta pahoinvoinnista, vaikka välillä huolestuttaa jo hammaskiilteen kohtalo ja kurkunpään ärtyminen jatkuvan örinän […]

..en pelkäisi mä mitään (pahaa)

lähtöheipat (ja muutama kyynel)

Viime perjantaina oli viimeinen työpäivä päiväkodissa hetkeen. Aamulla sain heti töihin päästyäni muutaman syli-ipanan. Aamupiirillä minut yllätettiin. Minulle oli laitettu tuoli, jonne minut pyydettiin istumaan. Lapset ja aikuiset lauloivat minulle ”Minun ystäväni on kuin villasukka”- laulun. Se on niin liikuttava, että tirautin muutaman haikeuskyyneleen jo siinä kuunnellessani. Lapsille muistutettiin, että perjantai on minun viimeinen päiväni […]

..en pelkäisi mä mitään (pahaa)

hyvästien aika

Arkielämässä on ollut vilkasta. Niin vilkasta, että täällä on tullut oltua vähän. Arkeen on mahtunut konmaritusta, pakkausta, muuttokuormia pikkuautolla täältä 85km pohjoiseen, urbaanille ”kesäasunnolle” ja takaisin. Täällä vanhassa kodissa on käytännössä enää huonekalut ja nekin lähtee lauantaina. Sitten 28.2 on edessä muutto uudelle paikkakunnalle, uuteen kotiin. Ja siitä alkaa seikkailu! Sijaisvanhemmuusseikkailu.  Töissä on kyynelehditty ja […]