Lyydialla on ollut heinäkuusta lähtien korvatulehduskierre. Nyt niitä tulehduksia on ollut seitsemän. Kerran tärykalvo on puhjennut itsestään paineen ja märän määrästä. Ensin korvatulehdusta yritettiin hoitaa kipulääkkeellä, koska valtaosa paranee itsestään. Noin niin kuin periaatteessa. Ei meillä. Vauva söi ja joi todella huonosti, oli pakko aloittaa antibioottikuuri. Ensimmäisen jälkeen meni 2kk ja päiväkodin aloituksen jälkeen infektioita […]

Kummallista, miten välillä voi tuntua siltä, että saan joskus elämältä jotain takaisinkin kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen. Olen rakastanut luontoa, retkeilyä ja metsiä niin kauan kuin voin muistaa. Liityin alle kouluikäisenä partioon lastenhoitajanamme olleen nuoren naisen ansiosta. Partio siivitti koko kouluaikaani,  olin varmaan enemmän leireillä kuin luin läksyjä. Luonnossa liikkuminen on ollut aina minulle tärkeää. Rakkaimmat […]

Välillä minulta kysytään, miksi jätin vakivirkani seurakunnassa ja siirryin takaisin varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tässä siihen muutama syy: – on helpompaa hyväksyä paidan alle kurkkimista tai takapuolelle läpsäisemistä lapselta keskellä  päiväkodin touhuja kuin aikuiselta mieheltä joko päiväpiirissä tai hartaushetkessä. – on mutkattomampaa selittää lapselle, miksei ole yhtään lasta tai vaan yksi – aamupuurolla jouduin useasti kuuntelemaan olevani […]

Loppuvuosi on ollut hyvä. Meillä oli töissä maailman ihanin tonttupolku lähimetsikössä. Saimme hurjan määrän lapsia perheineen paikalle. Lyydialla oli elämänsä ensimmäinen joulujuhla. Ryhmässä kokoonnuttiin perheiden kanssa yhtenä iltapäivänä laulamaan yhdessä joululauluja. Minä podin silloin sinuiittia ollen täysin äänetön, mutta sain kuitenkin osallistua. Lyydia oli niin onnellinen ja innoissaan! Hän leikkii mallikelpoisesti Tuiki, tuiki tähtösen ja […]

Kirjoitin jokin aika sitten tautisyksystä. Vähänpä silloin osasin kuvitella, mihin tämä syksy vie. Tirpusen korvissa on jyllännyt viidesti märkäinen välikorvan tulehdus. Kolmas antibioottikuuri tehosi, saatiin lopulta niin järeät mysiinit, että pöpö joutui viimein antamaan periksi. Nyt odotamme, että ollaan sen verran nuhattomia, että voidaan laittaa putket. Mulla ja Miehellä on kummallakin lapsuudesta korvakierteet hyvin muistissa. […]

Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, niin hetken tuntui siltä, että sydämeni pysähtyy siihen. Itku pyrki väkisin silmään, rintakehää puristi, oli epätodellinen olo. Kun Lyydia kutsui minua kesken leikin ensimmäistä kertaa Äidiksi, en meinannut uskoa, että hän sanoi sen. Tai tarkoitti minua. Uskottava se oli. Tämä pieni sulo-olento katsoa tapitti minua suoraan silmiin, ojensi pupua kädestään […]

Vähän reilu vuosi sitten herättiin ihmeeseen. Lyydiasta tuli totta. Meistä tuli vihdoin vanhempia. Vuosien toive oli vihdoin totta. Lapsettomuuden kipu tuntui vähän lientyvän ja teki tilaa ihmettelylle, rakkaudelle ja vanhemmuudelle. Matka teholta tanssivaksi ja juttelevaksi, nauravaiseksi yksivuotiaaksi on ollut melkoinen. Muistan synnytyksen jälkeen käsittämättömän ilon oman vauvan saamisesta rinnalle muuttuneen käsittämättömäksi huoleksi,kun vauva olikin ihan […]

Meillä on sairastettu urakalla. Ensimmäisenä  kipeäksi tulin minä uudessa työpaikassa. Sitten kipeäksi tuli Lyydia ja Mies. Köhittiin,niistettiin ja nukuttiin huonosti. Meni viikko, kaksi, kolme. Lyydialla oli hengitystieinfektio,johon haimme välillä jo helpotusta ensiavusta,kun hengitys tuntui olevan hankalaa. Adrenaliini helpotti oloa. Sen jälkeen tuli korvatulehdus. Ja antibioottikuuri. Kummallista,miten nopeasti saimme takaisin täysin taudin kaappaaman tyttäremme. Toisena antibioottikuurin […]

Elokuu oli ihan hullun raskas. Aloitin työt uudessa paikassa. Ja lopetin työt. Elämäni lyhyin työsuhde. Opettavaisin ehkä myös. Nyt olen uudessa työssä, jossa on hyvä olla. Lyydia aloitti päiväkodissa. Hänellä on mennyt hyvin. Ryhmä on pieni ja siinä on ihanat kasvattajat. Aamuisin L herää 06 ihan itse, päiväkodissa nukkuu kahdet unet. Syö hyvin, laulaa ja […]

”Teidän O hyväksyy mut”, sanoi eräs Pieni kerran sylissäni. Kun kysyin, mitä hän tarkoitti, sain vastauksen: ”Kun se katsoi mua niin lempeästi, kukaan ei oo kattonu mua niin lempeästi..niin se hyväksyy mut, eikö niin?” Hyväksyi. Katsoi lempeillä silmillä häntä, heitä, meitä, Lyydiaa. Sulatti sydämen katseellaan ja rauhoittavalla läsnäolollaan. Poisti monia pelkoja. Karkoitti mörköjä. Oli läsnä. […]