kuulumisia

Täällä voidaan hyvin, pahoin ja paksusti.

Nyt ollaan viikolla 18, pahoinvointi on edelleen kovaa. Uutena ovat tulleet kovat supistukset. Mutta vauva voi edelleen hyvin! Niin uskomatonta kuin onkin, raskaus on edennyt täydellisen normaalisti. Peloista, painajaisista ja omasta epävarmuudesta huolimatta. Edelleen on välillä vaikea käsittää, että kohdussa kasvaa oikeasti elävä lapsi. Tässä iässä. Näiden kaikkien kokemusten jälkeen. Vähitellen olemme kuitenkin uskaltaneet alkaa ajatella, millaiseksi arki muuttuu leikki-ikäisen ja vastasyntyneen kombona.

L on innoissaan pikkusisaruksesta ja onkin alkanut nyt puhua päiväkodissa vauvasta ja siitä, että on kohta isosisko. Ja miten ihmeellisen ihana isosisko hänestä tuleekaan.

Olen jaksanut olla töissä; pahoinvointi aiheuttaa välillä koomisia tilanteita. Lapset ovat ihmetelleet sitä, miten etuosalleni on tapahtunut joku muutos. Valtaosa on ollut riemuissaan siitä, että vatsassani kasvaa vauva, osaa harmitti se, että siellä on vauva eikä dinosaurus. Onneksi minulla on maailman ihanin esimies, joka ymmärtää ja kannustaa. Ja tarjoaa välillä ylityövapaata järjestämällä sijaisen taloon.

En ole vielä sopeutunut eteläisen Suomen haasteisiin. Ihmisiä on joka paikassa. Autojen melu on tauoton. Vaikka meri on lähellä ja metsä, silti kaipaan vähän väliä kauemmas kehäteistä. Työpaikat tällä hetkellä ovat molemmilla niin ihanat, että Uudeltamaalta emme heti ole muuttamassa pois. Meillä on neljä vuotta aikaa ennen L:n koulu aloitusta. Jos minä saisin valita, niin silloin asuisimme Posiolla tai jossain pienessä keskisuomalaisessa tai savolaisessa kunnassa.

Olen joutunut miettimään synnytyssairaalaakin. Joka puolella rummutetaan Hussin kätilöiden riittämättömyydestä ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Se ei hirveästi vala luottoa synnyttää täällä. En halua joutua tilanteeseen, että synnytyksessä tulee komplikaatioita henkilökunnan riittämättömyyden takia tai että joutuisin olemaan koko ponnistusvaiheen puolison kanssa. Lisäksi haastavaa on löytää lapselle hoitopaikka. Keskisessä Suomessa olisi kummeja, täti, eno, isovanhemmat ja läheisiä ystäviä. Siellä lapsi voisi olla rauhassa tuttujen ihmisten hoidossa ja se mahdollistaisi miehen mukanaolon myös paremmin. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluamme synnyttää lapsen muualla kuin Hussin sairaaloissa. Oman haasteensa tuo käynnistys. Nyt odottelen insuliinin aloitusta raskausdiabetekseen. Lisäksi verenohennus menee edelleen. Niiden johdostahan L:n synnytys käynnistettiin rv38+0, toivomme tässä samaa.

Tänään lapsettomien lauantai oli ihmeellinen päivä. Avasin sitä instassa enemmän.

Mutta kaikkineen – arki on ollut niin kiireistä, että blogiin en ole aina ehtinyt. Instaa päivitän vähän aktiivisemmin.

Nyt kohti hernekeiton lämmitystä ja sitten vielä ulos keinumaan!