mitä leikitään?

Tällä viikolla olen ajatellut paljon leikkiä.

Omia lapsuusleikkejä.

Sitä, kun kiivettiin kaikkiin puihin ja niin korkealle, että hirvitti.

Sitä, kun oltiin pihalla kirkkistä ja pimeäpiiloa ja leikittiin sotaa ylämetsässä ja kaivettiin juoksuhautoja.

Sitä, kun oltiin tuntikausia rannassa ja viskeltiin kiviä jäälle ja yritettiin saada kevätjää rikki.

Tai kun kesäisin serkkujen kanssa laskettiin koskia peltiveneellä niin, että kolisi ja rakennettiin korsuja niin, että sahanpuru lensi.

Kiivettiin kallioille. Siirtolohkareille. Ja kyllä, edelleenkin kiipeän. Kallioille ja kiville ja puuhun. Miksikö? Koska se on mukavaa. 

Töissä joutuu välillä miettimään, mitä saa leikkiä. Miksi leikistä ei saisi kuulua ääntä? Miksi lapsi ei saisi kiivetä, ylittää tai roikkua?

Miksi ei saisi leikkiä ja oppia rajojaan?

Miksi me kiellämme kaikki ne, joita itse olemme tykänneet tehdä tai mikä on omassa lapsuudessa ollut parasta?

Niin. Mitä leikitään? Voisiko vaan taivas olla luovuudelle rajana?

Suosittelen seuraavaa kaikille. Avartava video!

Kommentit

TeeEe (Ei varmistettu)

Hei hyvä aihe!

Minä olen oman lapsen antanut aika vapaasti kieppua, kiivetä ja rymytä, ihan kuten olen itsekin lapsena saanut tehdä. Muistan laskeneeni hurjia mäkiä, leikkineeni puron luona, rakentaneeni majoja ihan liian korkealle puuhun, seikkaillut lähimetsissä ja vanhoilla pelloilla, jotka kasvoivat miehen korkuista horsmaa. Pihapiiristä oli maalla lupa poistua, ei vanhempien tarvinnut erikseen rajata menemistä. Menin niin pitkälle kun uskalsin ja käännyin takaisin kun usko omiin suunnistustaitoihin tuli vastaan. Tämä siis kaikki ulkona, sisällä pitikin sitten osata "olla siivosti".

Eniten minua hämmästyttää lähipuiston äidit, siis ne joiden suu käy ihan koko ajan tyyliin "varo, älä, lopeta, tule pois, ei saa, kohta sattuu, ole nätisti". Mikä idea on tuoda lapsi puistoon, jossa ei saa tehdä mitään tai kiivetä mihinkään tai laskea sitä liukumäkeä väärin päin tai hyppiä keinusta? Ikään kuin leikkipuiston vempeleitä voisi käyttää väärin. Minussa on sen verran arkipäivän anarkistia, että annan lapseni pyöriä niissä kuten tykkää, mikäli ei aiheuta vaaraa muille.

Torey
Näissä neliöissä

Meidän tytöt saa mennä juosta kiivetä! Roikkuvat millon mistäkin ja ainoa mitä me vanhemmat sanomme on "ole varovainen". Mutta sitten kun muut sukulaiset tai tuttavat ovat lastemme kanssa alkaa kuulua se "hei varo vähän, älä kiipeä" jne. He eivät tajua kuinka taitavia kiipeilijöitä ja temppuilijoita tyttömme ovat. Tietysti ovat kun ovat saaneet tehdä ja kokeilla!

TeeEe (Ei varmistettu)

Mä mietin aina että miten noissa tilanteissa olla, kun toisen lapsen vanhemmat kieltää järjestelmällisesti kaiken ja minä antaisin omien lasteni tehdä huomattavasti vapaammin, just kiivetä ja roikkua vaikka. Tosi kurja katsella niitä pieniä, jotka luovat haikeita silmäyksiä meidän pikku menijöihin.

Kommentoi