miten selvitä hengissä muutosta?

Miten selvitä hengissä muutosta (vauvan kanssa)?

Näköjään tuurilla. Haluaisin sanoa, että rautaisella ammattitaidolla, kun on viimeisen vuoden aikana muutettu jo kolmesti ennen tätä, mutta tuurilla ja universumin hyvyydellä ja jollain käsittämättömällä armolla. Väsymys väistynee ehkä joskus ensi vuonna.

Mutta totta puhuakseni en ollut viime viikolla ollenkaan varma siitä, voiko moisesta savotasta selvitä hengissä. Mies oli päivät töissä, minä tämän vekkulin orkesterin kanssa kotona. Vauva näytti ihan kaikki puolensa, kuin osoittaakseen, mitä kaikkea kohta kolmikuinen osaa. Pääsääntöisesti sylissä. Manducassa ei viihdytty kuin lenkillä. Yritin pakata vauva kyydissä, mutta se ei kertakaikkiaan onnistunut. Tai ehkä olisi, jos olisin pitänyt peltoreita ja silmälappuja. Kotona raikui niin sydäntä raastava huuto tytön jouduttua kyytiin, että ei ikinä. Se eskaloitui alle minuutissa sellaiseen raivoon, että tyttö nikotteli ja yritti tulipunaisena kiukusta saada edes vähän happea. Siispä pakkasin niin, että tyttö oli hetken (lue 5min.) leikkimatolla, toisen hetken (toiset 5min.) sitterissä ja loput tunnista toisella käsivarrella. On jokseenkin hankalaa pakata astioita yhdellä kädellä niin, että ne on kunnolla kääritty. Mutta niin sitä vaan pakattiin.

Yöllä tyttö onneksi nukkui ja minä pakkasin. Päivällä ei nukuttu päiväunia. Ei, koska tapahtui jotain eriskummallista. Kukapa sitä silloin malttaa nukkua?!

Jossain vaiheessa oma olo alkoi jo olla vähän höpö. Pakkasin korvikkeet ja sitten huutokonsertin tahdissa etsin niitä kuumeisesti laatikkojen uumenista. Puin tytölle villasukat tumpuiksi. Lämmitin mikrossa pelkää pulloa veden sijaan. Annoin koiralle ruoaksi omaa ruokaa ja puristin käsirasvaa hammasharjaan. Koira kulki huoneesta toiseen ja läähätti. Raukka oli ihan hädissään. 

Yritin kyllä saada apua, mutta kukaan meidän perheestä ei päässyt. Ystävät olivat jo töissä. 

Muuttopäiväksi oli sovittu lauantai. Kantajia piti olla sopivasti. Kuitenkin torstaina aamupäivällä selvisi, että aiotuista 4 oli perunut sairastumisen vuoksi. Silloin tuli itku. Istuin hajareisin kylppäri lattialla ja ulvoin. Olin ihan varma, että kuolema korjaa ennenkuin saamme Miehen kanssa kaikki muutettua. Laitoin avunpyynnön Facebookissa. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun yksi rakas ystäväni soitti, että he tulevat koko perhe peräkärryn kanssa. Pillahdin itkuun. Olin niin onnellinen jo pelkästä tiedosta!

Mies ajoi töiden jälkeen laatikoita uuteen kotiin uuteen kaupunkiin ja me tytön kanssa vietimme perjantain niitä purkaen, yhden käden taktiikalla tottakai.

Lauantaina herättiin kukonlaulun aikaan. Mies vei koiran hoitoon, minä syötin vauvaa. Ja syötin vauvaa. Ja syötin vauvaa. Ehdin sentään pukea päälle ennenkuin muuttoauto ja väki saapui. Me tytön kanssa evakuoiduimme pois alta kummitädin kyydillä. Mukana oli myös korvikelaatikko, kaikkein herkimmät hajoavat ja kassillinen limsaa muuttajille. Ja kävyt. Ja kivet. Ihan siltä varalta, ettei kukaan tuskastuja nakkelisi niitä muutosta hermostuttuaan metsään. Sitä paitsi valokävyt toivat tunnelmaa myös muuttajille. Ja hymyn huulille.

IMG_20190105_231046.jpg

Uudessa kodissa Kummitäti viihdytti tyttöä ja minä purin laatikoita. Hyvin saatiinkin tehtyä ennenkuin huonekaluja alkoi tulla. Tunti meni ja kaikki oli kannettu. Mitään ei hajonnut, kukaan ei loukannut itseään eikä menettänyt hermojaan. Ihmeellistä. 

Kävimme syömässä pihan toisella puolella vanhemmillani herkullista lohisoppaa ja joimme talkookahvit. Istuin kyyneleet silmissä ja katselin muuttoväkeä. He uhrasivat vapaapäivänsä meidän muutolle. Ihania ystäviä!! 

Ilta purettiin laatikoita ja kasattiin kirjahyllyä. Kaaduttiin selkä tulessa puolikuolleina sänkyyn rukoiltiin, että tyttö nukkuisi hyvät unet. Nukkuikin. 

Eilen saatiin loput tavarat paikoilleen. 

Muutosta selviää hengissä tuurilla. Huumorilla. Itkulla. Halaamalla aina kun voi ja pussaamalla kohdatessa (siis omaa Miestä). Huolehtimalla siitä  että pakkausvaiheessa on riittävästi suklaata, kofeiinia ja villasukkia. Muuttovaiheessa kannattaa suoriutua muuton alta pois niin nopeasti kuin mahdollista ja tyytyä antamaan ohjeita huonekaluja roudaaville kanssaihmisille. Myös uudessa kodissa on hyvä olla olemassa suklaata, virvoitusjuomia ja leveä hymy ovesta sisään astuville henkilöille. Muuton jälkeen kannattaa nauttia ennakkoon rekrytoidun äidin keittämästä sopasta ja jutella mukavia muuttoväen kanssa. Hyvä ruoka, maittava kahvi ja loistavat konvehdit on takuulla parempi mieli ja hyvä muisto hyvin sujuneesta muutosta. 

Nyt koira kuorsaa jaloissa, vauva nukkuu kärryissään lenkin jälkeen. Minä kuuntelen kahden tuhinaa ja keinun keinutuolissa. Katselen järvelle, sen tummunutta siluettia. Pääsin päiväkävelylle rakkaisiin  tuttuihin maisemiin. Niin tutuille rantapoluille ja aallonmurtajalle. Hengitin syvään. Hymyilin. 

Olen kotona. Miehen, tytön ja koiran kanssa. Edelleen onnellisesti naimisissa muuttohärdellistä huolimatta.

Kotona. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *