ne, jotka kärsivät
Ai mitä tehdään loppuviikko?
Meillä sairastetaan.
Taas.
Ja minua kiukuttaa niin, että meinaa itkettää. Ja itkettää.
Minua kiukuttaa se, että joku on mielestään niin tärkeä, ettei voi olla oman sairaan lapsen kanssa hoitovapaalla kotona, vaan tuo kipeän lapsen aina uudestaan ja uudestaan päiväkotiin. Koska työ. Aikuisen työ. Tosi tärkeä aikuisen työ.
Minua kiukuttaa se, että joku on mielestään niin kiireinen, että ei ehdi pestä lapsensa käsiä tuodessaan tätä päiväkotiin. Kyllä, kädet pitää pestä aina lämpimällä saippuavedellä ja vaikka laulaa sitä tuttua Hämä-hämä-häkin ekaa säkeistöä, niin tulee puhdasta. Se vie vähemmän aikaa kuin huulipunan laitto, puhelimessa uutisotsikoiden lukeminen tai kahvin juonti sen jälkeen, kun lapsi on jätetty päiväkotiin. Siis 30 sekuntia! Miten jollain ei voi olla puolta minuuttia aikaa?!
Minua kiukuttaa se, että joku ajattelee, että nää pöpöt vaan karaisee. No ei kaikki karaise. Joillekin ne on tosi hankalia. Me ollaan tänä vuonna oltu kaksi viikkoa terveenä.
KAKSI viikkoa!
Me ollaan ne, jotka kärsivät.
Minua ketuttaa lapsen puolesta. Se, että taas yskitään yöt keuhkoista limaa eikä nukuta tai se, että ollaan kipeitä eikä maistu ruoka, ei millään tavalla edistä taaperon kasvua. Eikä se, että taas viime yöt on valvottu, edistä myöskään vanhemman jaksamista. Eilen olin niin pihalla, että terveyskeskuksessa käynnin jälkeen etsin raivokkaasti auton avaimia. Löytyiväthän ne lopulta – auton virtalukosta. Siellä oli auto vientivalmiina. Onneksi ei oltu viety. Eilen tavarat oli muutenkin kummallisissa paikoissa, jääkaapista löytyi leipäveitsi, pesupallo oli meikkilaatikossa, rucolapaketti on edelleen kateissa.
Minua kiukuttaa se, että taaperolla on huono olla, enkä minä voi mitenkään ottaa tautia pois. Kiusaan vaan lasta lääkitsemällä, laittamalla silmätippoja ja imemällä räkää (ja viimeistä vaan ihan viime hädässä, koska putket).
Minua kiukuttaa se, että samalla kun taapero on kipeä, minunkin työt menee uusiksi. Minun ryhmäni reagoi vahvasti poissaolooni ja se vaikuttaa koko taloon. Koska perhosvaikutus. Miehen työ on haasteellisempaa,kun ei nukuta. Jokainen ymmärtää, että asiantuntijuuskin vaatisi aivoja. Jotka eivät kuitenkaan just nyt ole ihan täysillä käynnissä.
Ja vaan jonkun typerän aikuisen ihmisen takia, jonkun itsekkyyden, ajattelemattomuuden, jonkun muka-kiireen takia.
Minä silitän. Suukotan. Hoidan.
Lupaan, että tästä selvitään. Että isi ja äiti hoitaa. Taas. Että huomenna voi olla jo paremmin ja että ehkä päästään keinumaan. Ja koko ajan ahdistaa, että montako päivää menee seuraavaan infektioon.
Vanhempi. Salaisuus: sinä et ole töissä korvaamaton. Sairaan lapsen kanssa kylläkin. Ja voi helevetti sentään: opettele se käsien pesu. Jos kuitenkin kärsit kaikkivoipaisuuskompleksista ja uskot olevasi korvaamaton, niin tee testi: laita vettä vesilasiin. Sitten työnnä sormesi veteen ja vedä sormi lasista pois. Jos veteen ei jää aukkoa, et ole korvaamaton ja voit hyvin jäädä hoitamaan kipeää lasta kotiin. Koska TES ja KELA. Jos veteen jää aukko, voit onnitella itseäsi siitä, että olet se ainoa korvaamaton ihminen maailmassa.