omaishoitaja, pidä huoli itsestäsi!
Varmaan lähes jokainen meistä joutuu jossain elämänsä vaiheessa miettimään omaa rooliaan omaishoitajana.
Tarve voi löytyä isovanhempien, omien vanhempien, puolison tai lasten taholta.
Meidän perheessä on hoidettu minun isovanhempani niin pitkään, kun on voitu. Omat vanhemmat varmaan myös sitten, kun on sen aika. Tai siis tottakai hoidetaan!
Minä jouduin edellisen puolisoni kokoaikaiseksi hänen fyysisen toimintakykynsä äkillisen laskun vuoksi. Jos nyt joutuisin, niin olisin paljon viisaampi.
Omaishoitajan ei tarvitse rikkoa itseään fyysisesti. On lupa hakea kaikki olemassa olevat apuvälineet, jotta omaishoitajan kroppa ei kuormitu liikaa. Vaikka kotona olisi nosturit, siirtolaudat ja kaikki mahdollinen rekvisiitta, on se silti halvempaa kuin laitospaikka. Jos nyt voisin ohjeistaa itseäni 10 vuotta sitten, niin sanoisin, että älä suostu rikkomaan itseäsi. Vaadi nosturi. Vaadi apuja. Fysiikkasi ei kestä. Nyt, vaikeiden kaula- ja selkärankarappeuman kanssa elämään totuttelu on vaikeaa. Minä, joka luulin kestäväni mitä vaan, joudun nöyrtymään sen tosiasian edessä, että kehoni ei kestänyt. Sitä, missä vaiheessa minusta tulee omaishoidettava, en tiedä. Kukaan ei tiedä. Viimeisin ennuste on kuitenkin se, että työkyvyttömyyseläke kutsuu ennen eläkeikää. Se tuntuu kurjalta. Uhrasin terveyteni yhteiskunnan rahojen säästämiseksi. Meille ei myönnetty kuin murto-osa niistä apuvälineistä, mitä pyysimme ja vaadimme. Olivat kuulemma kalliita. Toki voidaan miettiä, tuleeko minun työkyvyttömyyteni yhtään sen halvemmaksi kuin apuvälineet. Epäilen.
Työikäinen omaishoitaja on edelleen harvinaisuus. Silti on perheitä, joissa vanhempi on lapsensa omaishoitaja tai puolisonsa. Monet omaishoitajille suunnatut ryhmät ovat yleensä päiväaikaan niin, että itse on joko töissä tai kiinni kotona. Minä kolmikymppisenä omaishoitajana olisin kaivannut vertaistukea. Siitä, miten omaishoitajuus vaikuttaa parisuhteessa, miten se muuttaa valta-asetelmia, miten se vaikuttaa minuun naisena ja vaimona. Perustinkin aikanaan Facebookissa vertaisryhmän ikäisilleni puolisonsa omaishoitajana toimiville ja se oli arvokas ryhmä.
Omaishoitaja on oikeutettu vapaisiin. Kuitenkin voi olla vaikea lähteä ja viedä puoliso hoitolaitokseen, varsinkin, jos hoitolaitoksen ikäjakauma on yli 80v. Joskus on tarpeen päästä omalle lomalle. Olla edes hetki huolehtimatta mistään. Levätä. Se ei ole itsekästä, vaan viisautta. Viisautta on huolehtia itsestään ja jaksamisestaan.
Omaishoitaja on oikeutettu irtisanomaan omaishoidon sopimuksen, jos ei sitä työtä jaksa enää tehdä. Siinä vaiheessa kunta on velvollinen ottamaan hoidettavasta kopin. Tämä ei tarkoita sitä, että hoidettava automaattisesti joutuu hoitokotiin, vaan apu voi tulla kotiin esimerkiksi kotihoidon ja kotisairaanhoidon kautta. Omaishoidon sopimuksen irtisanominen ei tee omaisesta rikollista, ei tunteetonta eikä itsekästä. Joskus tuen tarve kartoitetaan vasta siinä vaiheessa paremmin ja hoidettava saa täysimääräisesti sen tuen, johon olisi ollut oikeutettu pidempään.
Omaishoitaja. Pidä huoli itsestäsi. Sinun hyvinvointisi on korvaamatonta, sinä olet korvaamaton. Itsellesi. Älä uhraa terveyttäsi, jaksamistasi ja elämääsi velvollisuudentunnosta.
Välillä joutuu tekemään vaikeita valintoja, kun on kyse rakkaimman ihmisen asioista. Toista voi rakastaa niin paljon, että hakee itselleen apua ja tukea arkeen. Samalla osoittaa, että minä myös olen tärkeä ja minun hyvinvointini on kaikkien etu.
Vuoteni omaishoitajana olivat opettavaisia. Niiden jälkeen olen osannut auttaa montaa vammaispalveluiden kanssa taistelevaa. Niiden aikana kirkastui myös se, mikä elämässä on tärkeää: saada rakastaa ja olla rakastettu. Niin moni asia on turhaa kulissia. Rakastaminen on helpompaa silloin, kun omat voimat eivät ole täysin lopussa.
Omaishoitaja, minä kunnioitan ja arvostan sinua. Toiveeni on, että jokainen omaishoitaja saisi tarvitsemansa tuen ja avun. Jokainen on sen arvoinen. Nyt. Jo ennen kuin oma terveys pettää.