Elokuu oli ihan hullun raskas. Aloitin työt uudessa paikassa. Ja lopetin työt. Elämäni lyhyin työsuhde. Opettavaisin ehkä myös. Nyt olen uudessa työssä, jossa on hyvä olla.

Lyydia aloitti päiväkodissa. Hänellä on mennyt hyvin. Ryhmä on pieni ja siinä on ihanat kasvattajat. Aamuisin L herää 06 ihan itse, päiväkodissa nukkuu kahdet unet. Syö hyvin, laulaa ja tanssii ja lukee mielellään kirjoja. Konttaa hakiessa syliin ja pussaa märäksi, sen jälkeen karjuu tovin kiukkuaan. Iltapäivät ja illat ollaan kotona, leikitään ja ollaan sylissä. Aamuyöllä L yleensä siirtyy meidän väliin ja nukkuu siinä aamuun asti. Yösyönti on jäänyt kokonaan pois.

Meidän perhe meinasi taas kasvaa. Meinasi. Tein positiivisen raskaustestin kuukautisten ollessa pitkään kateissa. Ensin epäilin ihan tosissani vaihdevuosia. Sitten alkoivat oireet.  Oli pahoinvointia ja muuta tuttua. Ja sitten taas tuttua tutumpi vuoto. Niin raju, että olin viikon lähes vitivalkoinen. Sen jälkeen negatiivinen testi. Ja kehoketutus. Se oli niin voimakas, että teki mieli varata aika kohdunpoistoon. Osittain siksi, että endokivut ovat palanneet. Niistä on tullut ihan hirveitä. Osittain siksi, että olin niin vihainen keholleni ja varsinkin kohdulleni tästäkin.

Eilen katsoin Vain elämää. Kun Erin lauloi Hiihdän, niin vollotin.
jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli
onks sen jälkeen uusi mäki
onks sen jälkeen vielä mäki
jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli
onks sen jälkeen uusi mäki
onks sen jälkeen vielä mäki
jaksaa jaksaa
jaksaa jaksaa
jaksaa jaksaa
mä nään tähtii
mä nään tähtii
mä nään tähtii mä vaan hiihdän
mä rukoilen mä hiihdän

Tämä lapsettomuus on tuntunut juurikin tuolta. Ennen Lyydiaa ja nyt näiden kesken menneiden kanssa. Jaksaako sitä?

Nyt olen suvun mökillä. Kävimme katsomassa omaa mahdollista mökkiä, joka oli ihastuttava. Takkatulen ritinä vie ajatukset toisaalle. Olisi ihmeellistä saada alkaa laittaa omaa mökkiä. Kuoria vanha hirsi kunnolla näkyviin. Kanavoida tämä ikävä johonkin tekemiseen. Tehdä jotain, mistä jää jälki.

Lyydia nukkuu Miehen kainalossa. Taidan käpertyä seuraan. Meidän pieni perhe. Me kolme. Täällä. Tuttujen hirsien suojassa. Sateen ropinaa kuunnellen. Takan lämmössä. Kaukana arjen haasteista huomiseen asti.