vanhempainvapaa jakoon

Minun vanhempainvapaani on uhkaavasti ehtoopuolella. Jos Luoja suo ja olen järjissäni, niin palaan töihin 15.4.

Mutta vauvahan on vasta puolivuotias silloin”, parkaisi äiti, jolle syksyllä asia kerrottiin.

Niin on. Mutta vauvapa saa olla kotona. Isänsä kanssa. Siis sen toisen vanhemman, tiedättehän?

Sen, joka osallistui neuvolakäynneille jo odotusaikana, hieroi äidin raskausturvonneita jalkoja, oli mukana jokaikisellä päivystys- ja kontrollikäynnillä äitipolilla. Sen, joka kantoi reppunsa synnytyssalin lepohuoneeseen voidakseen olla rakkaansa (rakkaidensa) kanssa, joka eli käynnistystä mukana koko olemuksellaan ja joka oli – ihan todella – synnytyksen kannalta tärkein palikka (Rytinähän alkoi siinä vaiheessa, kun Mies tuli kotoa takaisin sairaalalle, minä rentouduin hänen läsnäolostaan ja TSÄDÄM! Synnytys oli varttitunnissa ohi.) ja myös synnytyksen jälkeen.

Siis sen vanhemman, joka meni vauvan kanssa elvytykseen, sieltä lasten teholle ja joka otti pienen tirrin kenguruhoitoon tunneiksi, sylitteli vauvaa, opetteli vaihtamaan vaipat ja nukkui perhesviitissä vauva rintakehällään, koska minä olin vielä niin heikko. Sen vanhemman, joka opetteli finger feedingin, kun äidin maito ei noussut ja joka jaksoi silittää ja tsempata epätoivoon vaipunutta vaimoaan vielä kuitenkin yrittämään imetystä.

Sen vanhemman, joka kotiin tulon jälkeen on ollut perheemme kylpymajuri, kakkakenraali, kodin ja liikenteen turvallisuusasiantuntija, lääkehoidon vastaava sairaanhoitaja, refluksipesän ideoija/keksijä/toteuttaja, vauvan sylissäpitäjä ja varma rintakehälle nukuttaja aina töiden jälkeen, hervoton hupailija ja vauvan kanssa vauva-mies-vauvakielen höpöttäjä, keittiön järjestyksessä pitävä ihmemies, pulloraivareiden taltuttaja (ottaa minun sylissäni kimpoilevan ja kiukkuavan vauvan syliinsä, sanoo vaan ”noniin” ja vauva syö jälleen), vauvan idoli ja kaipauksen kohde, jota päivällä huhuillaan ja etsitään yhdessä kylppäristä, keittiöstä ja sängystä ja se vanhempi, johon myös on muodostettu kiintymyssuhdetta. 

Ai niin, unohdin ruoan. Koska meidän vauva oli selkeästi nykyaikainen vaavelis, jolle tasa-arvokysymykset ovat tärkeitä, niin jätti hän tissin lussuttamisen heti alkuunsa ja keskittyi pulloon. (No okei, oli siinä oikeasti muutama maitoallergiamuuttuja ja pahanmakuinen korvike ja muita pikkujuttuja.) Ja KOSKA vauva on korvikevauva, niin MYÖS MIES voi häntä syöttää. Ihan vaikka joka aterian, mutta minä en henno. Pullotteluhetket on yksiä ihanimpia vuorovaikutushetkiä, joihin minulla ei kuitenkaan ole yksinoikeutta. Mies ansaitsee ihan yhtä lailla kokemuksen niistä ja niiden herkkyyden, hellyyden ja niissä olevan kaiken rakkauden. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse olla joka aterialla paikalla ja vauva tulee silti ravituksi. Sitä paitsi olemme aloittaneet kiinteiden maistelun ja mussuttelun, joten pullottelu kevään aikana valitettavasti todennäköisesti vähenee.

Ainoa asia, jossa minä lienen meillä ylivertainen vanhempi on iltalaulut. Mies ei nimittäin laula. En ymmärrä vielä täysin, että miksei, mutta kunnioitan hänen valintaansa. Kukaties hän rohkaistuu silläkin saralla eri tavalla, kun on vauvan kanssa kaksin. Onneksi on myös Spotify ja Ipanapan iltalaulut sekä kymmenen muuta yhtä hyvää levyä, jos satun olemaan iltavuorossa siten, etten ehdi vauvaa nukuttamaan.

Niin. Minusta on oikein ja kohtuullista, että myös Mies saa olla halutessaan vanhempainvapaalla. Vauva on pieni vain hetken. On huikeaa seurata vauvan kasvua ja kehitystä aitiopaikalta, kotona. Kölliä arkiaamuna sängyllä ja naureskella kilpaa. Päristää pieruääniä ja hohottaa yhdessä niille. Leikkiä, lukea kirjoja, lenkkeillä koirulaisen kanssa. Hieroa massua ja käydä vauvamuskarissa. Minä toivon, että Mies saa myös kokea sen kaiken.

Mitä perheemme tuloihin tulee, niin oikeastaan on ihan sama, kumpi meistä on kotona. Kuukausittainen käyttöraha säilyy suunnilleen samana.

Olenko haikein mielin? Olen ja en. Tottahan minä haluaisin olla kotona, kun vauva alkaa kontata tai oppii jotain järisyttävää. Minulla on kuitenkin töissä puhelin, jota voin vilkaista salaa vessassa tai kahvitauolla (jos vaikka äitiyslomani aikana päiväkotiin olisi tullut istuttavat kahvitauot juoksukahvin sijaan) tai ennen kotiinlähtöä. Toisaalta Mies on minulle niin rakas, että suon hänelle kaiken sen hyvän, mitä hänen vanhempainvapaansa voikaan sisällään pitää. 

Iloitsen jo valmiiksi siististä keittiöstä. Nytkin se on kuin pommin hävitys, ehdinkin mennä siivoamaan sen ennen kuin Mies tulee kotiin. Mies taas on meistä se pedantti järjestyksen pitäjä.

Iloitsen jo valmiiksi siitä, että tullessani kotiin täällä ollaan joko edelleen yöpuvussa tai nuttu nurinperin. Iloitsen jo valmiiksi siitä, että saan luottaa maailman tärkeimmän pienen ihmisen toisen maailman tärkeimmän ison ihmisen huomaan ja seurata, mitä hyvää vanhempainvapaa tuo heidän keskinäiselle suhteelleen. Sillä isän läsnäolo tekee lapselle hyvää. Varsinkin tyttölapselle. Toivon, että pikku-L ei koe elämässään samaa isän ikävää, jota minä olen kokenut koko lapsuuteni ja nuoruuteni johtuen isän töistä. Että isän ikävän tilalla olisi läsnäolo, syli ja leikki. Silloin vanhempainvapaa on ollut sen kaiken järjestelyn arvoista.

 

 

 

Perhe Mieli Vanhemmuus

korvikevauvan arki ja korvikkeen helppous

Meillä asuu korvikevauva. Tämän kuullessaan moni tuumaa, että ah kuinka helppoa! Ei tissitakiaista, ei valuvia rintoja. Ei imetysdieettiä, ei eri parin rintoja. 

No. En sanoisi ah. En todellakaan. 

Korvikearki on jatkuvaa pullojen pesua ja sterilointia, veden keittämistä, jäähdyttämistä, uudelleen lämmittämistä,  jauheen mittaamista. Sopivien tuttiosien metsästystä. Mikron ylikuumentamista, meillä on menossa kolmas mikro sitten marraskuun. Kaksi posahti, ei ollut Braun eikä Upo tottunut meidän vaatimaan rasitukseen.

Se on vauvan huutoon tottumista.

Nälkä yllättää sekunnin sadasosassa, pullon ja maidon valmiiksi saamisessa menee väkisinkin muutama minuutti. Rintaruokinnalla selviäisi sillä, että kaappasi vauvan syliin, vetäisi tissin esiin ja kaikki olisivat saman tien tyytyväisiä, noin niin kuin karrikoiden. 

Ja ne korvikkeet. 

Ensin piti ottaa korvikkeet käyttöön, kun maitoa ei noussut riittävästi vauvan tarpeisiin. Me kokeiltiin Tuuti ja sitten Arla luomu ja viimeisenä kaupan tuotteista Nan ha 1. Vauva huusi refluksin ja sopimattomien korvikkeiden takia koko ajan. Tauotta. Maha oli sekaisin, pieretti, refluksin oireet olivat todella hankalia. Nieleskelyä, jatkuvaa ruoan takaisin nousua, kurkun polttamista, pään taittamista taakse ja epämukavaa kähinää. Huutoitkua kaarella.

Yöt olivat ihan helvettiä ja itkettiin ne läpeensä molemmat, minä ja vauva. Minä sitä, että en voinut ruokkia mun omaa vauvaa tissimaidolla ja että en saanut huutoa loppumaan ja vauva sitä, että mahaan sattui ja refluksi poltti kurkkua. 

Onneksi viimein mentiin lastenlääkärin vastaanotolle. Onneksi. Siellä saatiin vahva epäily maitoallergiasta ja allergiakorvike käyttöön. Samana päivänä, kun aloitettiin apteekin täysin maidoton korvike, niin vauva nukkui koko yön läpeensä. Heräämättä kertaakaan huutamaan. Piti itse useampaan kertaan kokeilla, että onko se vielä elossa. Oli. Sikeässä unessa. Ihan lötköpötkörentona. 

Nyt käytössä on ollut Nutramigen lgg 1. Se on ollut pelastus. Kaikkea ei voi mitata rahassa, ei varsinkaan pelastusta. Nimittäin yksi purkki riittää 3 päiväksi ja se maksaa 27.50-33.50 per 400g riippuen apteekista. Ihan miehekäs hinta. Jos olisi B-lausunto maitoallergiasta, niin Kela korvaisi 65%. Meillä ei ole. Emme ole päässeet maitoaltistukseen, koska vauvan maha on ollut sekaisin rotarokotteen jälkeen. Joulukuussa 3 viikkoa, tammikuussa toiset 3. Ja altistusta ei voi tehdä, ennen kuin tilanne on stabiili. Eikä se ole sitä vielä. Toiset törsätä rahaa merkkivaatteisiin, meillä ostetaan kalliimpaa ruokaa vauvalle kuin mitä itsellä menee kuussa ruokaan. 

Oman herkkulisänsä tähän korvikkeiden helppouteen toi pirullinen toimituskatko. Meidän korviketta ei ole tullut apteekkeihin sitten alkuvuoden. Onneksi olimme loppuvuodesta sen verran viisaita, että korviketta ostettiin lavallinen. Kun korvike alkoi huveta, olin hyvissä ajoin yhteydessä apteekkiin. Ensin korviketta piti tulla viikolla 4, sitten viikolla 6, nyt ehkä viikon 9 jälkeen. Aikamoista odottelua, kun kyseessä on vauvan ainoa ravinto. Voinette arvata, että olisin antanut mitä vaan täysimetyksestä verrattuna tähän säätöön! Soitin meidän kaupungin kaikki apteekit läpi, yhdestä löytyi varastosta kaksi purkkia. Ja Mies haki. Lähikaupunkeihin on myös oltu yhteydessä, mutta Suomessa ei taida olla enää yhtään apteekkia, josta sitä saisi. 

Lastenlääkäri suositteli lgg 2-korvikett  jota saisi ja jota on. Siinä on kuitenkin vähemmän ravintoaineita, koska se on ajateltu kiinteiden rinnalle puolivuotiaasta ylöspäin. Ja jos korvikketta menee nyt 900-1300ml, vuorokaudessa, niin tuota isommille tarkoitettua menisi vielä rutkasti enemmän ja munuaiset olisivat jo kovilla. 

Olemme nyt suosituksesta kokeilleet Nutrilon Peptiä, joka on peptidipohjainen korvike, maito on pilkottu eri tavalla kuin Nutramigenissä. Hullua, mutta sitä myydään vaan jättipakkauksissa, 800g. Se ei sopinut. Tämä selvisi muutamassa päivässä, oireet palasivat. Nyt on sitten lähes täysi purkki turhaan ostettua jauhetta. Seuraavaksi kokeiltiin Altheraa, joka nyt neljän päivän perusteella on ollut aika hyvin siedetty. Peptin aiheuttamat oireet ovat hävinneet. 

Lauantaina alettiin kokeilla myös kiinteitä. Ensimaut otettiin vastaan kiinnostuneena ja hyvällä halulla, tyttö istuu sylissä tanakasti, ei kolaa ruokaa kielellään ulos, pitää lusikasta kiinni ja vie tyhjää lusikkaa suuhun. Valmiudet sen suhteen ovat siis kunnossa. 

Onneksi tyttö on taivaallisen tietämätön tästä säädöstä ruokien suhteen. Hän syö hyvällä ruokahalulla pullon tyhjäksi ja kasvaa hienosti, vaikka tirppa onkin. 

Meillä refluksin oireet siis helpottuivat oikealla korvikkeella. Nukutaan edelleen refluksipesässä, joka on reilusti korotettu. Päiväsaikaan pulauttelu on taas rotarokotteen jälkeen vähitellen asettunut, pahimmillaan vaihdoin vauvalle 13 uutta vaatekertaa ja itselleni kuudet. Ja se oli todellakin kaaressa oksentamista eikä pienen sievän pulautuksen valumista suupielestä. 

Maitoaltistusta suunnitellaan ehkä kuun vaihteessa, sikäli kun Althera sopii. Maaliskuussa neuvolassa saadaan nimittäin taas rokotukset ja olen henkisesti varautunut jo muutaman viikon pahenemisvaiheeseen. 

Että hirmu helppoa ja kätevää. No, arkea. Ja tämäkin on vaan vaihe. Onneksi vaan yksi vaihe. 

 

 

Perhe Terveys Lapset