paljonko on tarpeeksi?

Tänä kesänä olen miettinyt usein tuota kysymystä. Kuinka paljon on tarpeeksi? Mitä minä tarvitsen. Kysymys kulminoituu ennen kaikkea mökillä, jossa on monen mielestä niin vähän – ja minun mielestäni kaikki! Tai meidän mielestämme.

Mökki, tuo pieni tönö kirkasvetisen järven rannalla, kattaa kattonsa alle saunan, pukuhuoneen ja tuvan. Tuvassa on Miehen rakentama avattava kulmadivaani ja sen päällä kerrosvuode kyläilijöitä ja kasvavaa Lyydiaa varten. Divaanin vieressä on isovanhemmiltani peritty punainen emännänkaappi, joka kätkee astiat, Arabian Pekka-lautaset ja muutaman vanhan lasin sekä Pentikin Halla-mukit. Alakaapissa on kuiva-aineet, keittiövälineet ja pikkuisissa lokeroissa sakset ynnä muut tärkeät. Kaappia vastapäätä on jääkaappi, jonka päälle on asetettu mikro, vedenkeitin ja espressopannu. Jääkaapin ja oven välissä seinällä ovat kuksat allekkain. Lattialla on kaksi mattoa. Sohvan alla säilyvät liinavaatteet, vaatteet ja lelut. Vuodevaatteet ovat päivisin sohvatyynyjä. En keksi, mitä muuta voisin lähes 8m2 tupaan haluta tai ennen kaikkea tarvita! No, yhden taulun ja pienen kirjahyllyn, mutta siinä se.

Talon päädyssä on allastaso, jossa tiskataan ja sen vierestä löytyy grilli. Etupihalla on Lyydian terassipöytä ja tuolit sekä pieni pöytätaso kaasukeittimen käyttöön, pääasiassa ruoat tehdään siinä.

Ulkorakennuksessa on vaja ja wc.

Rannassa laituri. Mökiltä laiturille pitkospuut.

Ympärillä tolkuton määrä luontoa. Kädessä rakkaimman käsi. Saunan lauteilla koko perhe vierekkäin. Jaettua elämää. Jaettua onnea.

Meille riittää tuo 15m2. Se on enemmän kuin tarpeeksi. Rohkaisen kokeilemaan. Onneen ei tarvita satoja neliöitä. Onnen voi löytää yksinkertaisesta, pienestä – ja käytetystä.