pelkomörköjä pois
Olen pureskellut kotiinpaluuta eilisen ja tämän aamupäivän. Oikeastaan olen ihan onnellinen siitä, että jouduin olemaan muutaman päivän osastoseurannassa.
Pelkopolikäyntimmehän ei osunut ihan nappiin. Kohtuullisen kokemattomalle kätilölle (tai ainakin sellainen kuva meille jäi) me olimme enemmänkin harjoittelukappale kuin oikean, osuvan avun kohde. Pahaa mieltä pelkopolikäynnistä purettiin sitten neuvolassa ja muuallakin. Jos siinä käynnissä oli jotain hyvää, niin muutaman lauseen kirjaus Kanta-palveluissa, jotka tulivat osastojakson aikana esille.
Tiistaina kiskaisin itkuvollotukset iäkkäämmän kätilön sanoista. Minä tai pikemminkin me olemme kyllä yrittäneet kertakaikkiaan kaikkemme tämän raskauden onnistumisen eteen. En tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Supistuskipujen keskellä yli vyörynyt syyllisyys piti hereillä tiistain ja keskiviikon välisen yön. Itketti, ahdisti, pelotti. Piti olla väärässä paikassa ilman Miestä ja koiraa. Kiukutti se, että en saanut olla omissa vaatteissa. Huvitti se, että aiheutin vesivahingon sänkyyn – en tosin lapsivesien menolla, vaan kaatamalla puoli litraa vettä vahingossa keskelle sänkyä. Huutiahan minä sain tietysti siitä, että menin itse vaihtamaan lakanat. Mutta koska olin nähnyt, missä niitä huoneesta löytyy, en kokenut pakottavaa tarvetta vaivata muita minun kyynärpääni virheliikkeen takia.
Yöhoitaja oli ihanan lempeä, tyyni ja lohduttava. Hän jaksoi valaa toivoa siitä, että kortisoni ehtii vaikuttaa ja että nyt juuri on kaikki hyvin. Keskiviikkona sain luvan pukea omat vaatteet päälle, sillä sain kunnon kutinan sairaalavaatteesta. Pesuaine tai pesulan sisäilma, tiedä sitten syytä. Puhuimme myös siitä, että voi olla viisasta ottaa omat römppäyökkärit synnytystä ajatellen, niin ei tarvitse kutista, vaan voi keskittyä synnytykseen.
Muutkin hoitajat, tai siis kätilöt, kohtasivat minut hyvin rauhallisesti ja rauhoittavasti. Mitään hoitotoimenpidettä, oli se sitten kortisonin pistäminen tai vauvan käyrien mittaaminen ei tehty kiireellä, vaan aina keskustellen, minut huomioiden ja hellästi. Annoinkin keskiviikkona palautetta tästä iltahoitajalle. Kerroin, miten hyvältä tuntuu se, että on ollut hellästi hoidettu ja kohdattu. Että minun huoleni on otettu todesta, minut on kuultu ja tehty näkyväksi. Ja miten minusta tuntuu siltä, että olen todella turvassa ja kannateltuna. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi, että niistä asioistahan siellä pelkopolillakin on ollut puhetta – että minua ja meitä on pelottanut se, miten meidän äänemme kuuluu ja miten meidät nähdään. Ja että kyllä he yrittävät kaikin voimin vastata myös siihen meidän tarpeeseemme ja kuulostaa, että siinä on onnistuttu. Hoitajan käynnin jälkeen soitin Miehelle. Itketti vaan puhelimessa niin valtavasti. Ilosta. Kerroin, miten ihanalle tuntuivat kätilön sanat. Kerroin, miten hyvälle tuntuu, että meidän huonoksi kokemastamme käynnistä on seurannut jotain näin valtavan hyvää. Siksi, että ajatuksia oli kirjattu ylös.
Eilen puhuin vielä kätilön kanssa ja sanoin olevani iloinen siitä, että sain viettää tämän ajan siellä. Nyt olen kokenut ja tiedän, miten asiat toimivat. Millaisia ihmisiä siellä on töissä, millaisilla toimintatavoilla siellä toimitaan. Olen nähnyt ja kuullut, miten potilaille puhutaan, miten heitä huomioidaan ja kohdataan. Olen saanut olla samassa huoneessa, jonne me sitten synnytyksen jälkeen vauvan ja Miehen kanssa majoitumme.
Pahin pelkomörköni tulevan synnytyksen suhteen on se, että vauvalle tai minulle käy jotain. Sille en voi mitään. Seuraavat möröt ovat olleet näkymättömäksi joutuminen, jyrätyksi tuleminen, meidän tarpeidemme huomiotta jättäminen. Nämä pelkomöröt saivat tällä viikolla huutia. Ja sen takia tuntuu, että voin mennä synnyttämään vapaammin, varmempana siitä, että meistä pidetään huolta.
Välillä hankalistakin asioista voi seurata jotain hyvää. Välillä tuntuu siltä, että tätä tietä ja valmistautumista synnytykseen tasoitetaan meille valmiiksi niin, että sen läpikäyminen on helpompaa ja sillä tiellä on vähemmän pelkoja.
Enää on vaan muutama muuttuja läpikäymättä, kuten ne kipulääkkeet, synnytystapa ja käynnistyksen päivämäärä. Jotenkin minä entistä vahvemmin luotan siihen, että vauva tulee ilman käynnistyksiä hyvissä ajoin, lääkityskin voi onnistua ja synnytys voi olla ihan luonnollinen.