pikaterveisiä

Täällä voidaan hyvin pahoin. Niin hyvin, että pahoinvointi (ainakin vielä) jaksaa naurattaa edes välillä. Mutta se tuntuu hyvältä. Todelliselta. Sitä ON paljon. Ja siksi se on ilo.

Pahoinvoinnin lisäksi täällä ravataan vessassa ja välillä lähtevät voimat niin, että on pakko käpertyä sohvalle. Viltin alla on hyvä. Koira seuraa kaikkialle ja vahtii jo nyt. Pieni olisi onnekas saadessaan koirulaisesta ystävän. Tai on. Haluamme luottaa, että kaikki on hyvin.

Huomenna on ultra keskussairaalassa. Täältä neuvolasta lähti heti lähete. Minua jännittää niin! Välillä kyyneleet kihoavat silmiin, putoavat poskille. Haluaisin enemmän kuin mitään nähdä sydämen sykkivän. Toivon. Ja pelkään.

Mies ei pelkää. Hän luottaa. Ihailen hänen elämän uskoaan. Onneksi hän on kanssani siellä huomennakin.