ristiäiset

Oletko ollut sellaisissa juhlissa, joista ei millään hennoisi lähteä kotiin? Joissa viihtyy niin, että sielua herisyttää ilo ja onni? Marraskuun yhtenä aurinkoisena päivänä meillä vietettiin ristiäisiä. Ja ne olivat juuri sellaiset juhlat. 

Juhla pidettiin seurakuntakodissa, koska täällä kotona tunnelma olisi ollut sillä väkimäärällä liian tiivis. Mehän ei kaksi vuotta sitten kutsuttu häihin kuin perhe ja viime vuonna juhlittiin hääpäivää lähimpien ystävien kanssa. Nyt sitten haluttiin kutsua vauvan ensimmäiseen juhlaan sekä perhe että lähimmät ystävät.

Päivä oli lopulta aivan ihana. Yö kukuttiin ja karjuttiin, nukuttiin sentään muutama tunti yhteensä ja aamulla yön itkut olivat pyyhkiytyneet pois kaikkien poskilta.

Koristeet oli meidän näköisiä. Callunoita, kynttilöitä, kuvia ja kiviä. Askartelin callunoiden ympärille kakkupaperista ja juuttinarusta suojat. Tein kastemaljan ympärille seppeleen. Luonto oli lähellä, niin koristeissa kuin nimessäkin. 

Kummit avustivat vauvan pukemisessa ja tädin murut koristeluissa. Tyttö sai päälleen suvun kastemekon, jossa on kastettu mun serkut, sisarukset, minut ja meidän omat lapset. Kaikkien nimet löytyvät myös kirjottuina mekon helmasta. Sylikummi teetti seppeleen tytön päähän. Vanhemmat olivat myös korvaamaton apu. Äiti auttoi ennakkoon heijailemalla vauvaa niin, että minä sain askarreltua ja leipoi sienipiirakat ja hoiti vegaanitarjoilut. 

Kastejuhla oli kaunis. Auringonsäteet valaisivat salin. Meidän vihkipappi kastoi tytön. Hän puhui ihanan lämpimästi ja suoraan meille, tytölle ja kummeille. Laulettiin meidän lempivirsiä, eno säesti flyygelillä. Kyyneleet olivat silmissä useaan otteeseen, tunnelma oli niin lämmin, sydämellinen ja ihana. Vauvalla oli alussa röyhy hukassa, mutta sen löytymisen jälkeen nukkui sylikummin sylissä rauhallista unta. Eikä herännyt, vaikka serkut pyyhkivät kasteen jälkeen pään. 

Mies puhui tytön syntymästä. Siitä, millaisessa ihmeessä ollaan saatu elää. Ja mikä onni siinä on. Mies puhui tyttärestään niin kauniisti, että olin taas onnellinen siitä  millaisen puolison olen itselleni saanut ja millainen isä hän on! 

Söimme maukkaita ruokaisia salaatteja, suolaisia piirakoita ja karjalanpiirakoita. Salaatit ja sämpylät tilasin pitopalvelusta, muut tehtiin itse. 

Ruokailun jälkeen tädin yksi muru soitti flyygelillä Walking in the air:n ja toinen lauloi Mestaripiirroksen. Minun isäni puhui, hän puhuu viisaasti ja sydämen lämmöllä. 

Kahvin kanssa syötiin maailman parasta kakkua ja viihdyttiin yhdessä. Vauva pääsi kaikkien syliin. Minä söin rauhassa ja join lämmintä kahvia. Kakku oli myös tilattu. Sen lisäksi oli pikkuleipiä ja makeisia. 

Vieraskirjaan pyydettiin terveisiä tytölle ja jokaisesta otettiin kuva vauvan kanssa, että voi sitten vähän isompana opetella kaikkien rakkaiden nimet ja muistella, ketä oli juhlassa mukana. 

Iltapäivä hujahti aivan liian nopeasti. Oli niin iso ilo saada viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa, jutella ja vaan olla. Muutamat saatiin vielä meille kotiin jatkoille ja päikkäreille ennen pitkiä kotimatkoja. 

Tyttö sai liikuttavia lahjoja. Yksi kaikkien liikuttavin tuli yksiltä kummeilta. Siivet-koru, muistuttamaan sisaruksista ja siitä, että suojelusenkelin siivet suojaa häntä täällä meidän luona. Nyt tytöllä on myös oma nimikoitu pieni kuksa odottamassa ensi kesän Lapin matkaa ja vaellusta. 

Päivän jälkeen oli siunattu olo. Siitä, että saatiin viettää rakkaan pienen kastejuhlaa ja että meidän ympärillä on tuommoinen joukko rakkaita ihmisiä. 

Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Siihen luotan. Ja siitä kiitän.