syke

Ultraruudulla näkyi syke. ❤️ Vahva, terhakka, hyvä syke. Ja pienen pieni Pieni. Minussa. 

Viimeiset viikot olen voinut pahoin. Niin pahoin, että olen käynyt tipassa ja pelännyt rypäleraskautta. Tälle aamulle sovittiin päivystyskäynti naistentautien polille. Mies ja koira lähtivät jo eilen uuteen kotiin (siis sinne sijaislapsikotiin), minä istun bussissa ja menen perässä. 

Nyt huokaisen. En ymmärrä tätä elämää. Meillä odotetaan taas. Sijaislasten saapumista ja nyt tätä luomuihmettä. Hoitolinjoja piti suunnitella viime viikolla. Nyt suunnitellaan neuvolakäyntejä ja asutaan lähes 300km hoitavasta tahosta. 

Pahoinvointi on kuulemma äärimmäisen hyvä juttu, sikiö vaikuttaa vahvasti elinkelpoiselta pieneltä tyypiltä. 

Olen vollottanut koko aamun. Onnesta. Välillä sydämessä läikkyi pelko, kun en tiennyt, mikä on tilanne: onko siellä yksi, kaksi vai pelkkää istukkakudosta. Kun näin pienen, olin niin onnellinen. En tiedä, päättyykö tämä raskaus hyvin. En tiedä, miten käy. Mutta juuri nyt minä olen raskaana. Minä rakastan tätä pientä jo nyt. Ja juuri nyt ulkona paistaa aurinko.