toinen kolmannes
Aurinkoaamun lenkillä Miehen ja koirulaisen kanssa kuunneltiin lintujen kevätkonserttia ja nautittiin jo hieman sulaneista pientareista. Täällä pohjoisessa kevät tulee selkeästi omaa, hitaampaa vauhtiaan kuin mihin olemme etelämmässä tottuneet.
Meitä kumpaakin hymyilytti. Käsi etsiytyi käteen, katse tavoitti toisen katseen. Käveltiin pitkä lenkki, koko meidän pieni perhe.
Nyt ollaan onnellisesti toisella kolmanneksella. Siinä on syytä hymyyn ja iloon! Vatsalla näkyy jo pieni kumpu. Kädet etsiytyvät vaistomaisesti välillä sen suojaksi, silittävät. Myös Miehen kädet. Pieni, me toivomme, että sinä vahvistut ja kasvat turvassa! Sinua rakastetaan jo niin!
Välillä tämä raskaus aiheuttaa koomisia tilanteita. Niin kuin iltalenkillä eilen. Jostain metsässä tuli paha haju, johon reagoin välittömästi oksentamalla. En ehtinyt muuta, kuin kääntyä kinoksen puoleen. Samalla tunsin, miten pissa lirisi iloisesti pitkin jalkoja. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Loppumatka meni kinkaten kotiin. Onneksi Mies suhtautuu ammatillisesti näihin kehon reaktioihin ja muistaa sanoa, että ei tarvitse nolostua tai hävetä.
Oksentaminen on minulle hankalampaa, minulle on tehty refluksileikkaus eli ruokatorveen on tehty keinotekoinen mansetti, etteivät hapot pääse nousemaan ylös. Oksennustaudissakaan en ole aiemmin juuri oksentanut, koska se ei pääse nousemaan ylös. Raskauspahoinvointi on ollut kuitenkin voimakkuudeltaan niin erilaista, että mansetti on päästänyt oksennuksen läpi. Se kuitenkin vaikeuttaa oksentamista paljon. Koko keho jännittyy, kramppaa ja välillä, niin kuin illalla, pissa lirahtaa housuun siitäkin huolimatta, että lantionpohjan lihakset ovat hyvässä kunnossa. Paine vaan on niin sietämättömän kova.
Vitsailinkin, että täytyy ehkä ostaa inkontinenssihousut.
Kestän pahoinvoinnin. Kestän lirahdukset. Kestän yöheräämisten kanssa temppuilut, jatkuvan palelun ja väsymyksen. Kestän joka päivä pistettävän Klexanen ja sen rinnalla syötävät kalkkivalmisteet. Kestän jo ajatuksen ja kokemuksen siitä, että farkut eivät mene kiinni ja että takki puristaa rinnoista. Kestän myös sijaisvanhemmuuden kanssa aikalisän. Päätimme rauhoittaa kesän vauvan odotukselle (koska riskiraskaus ja enemmän seurantaa) ja vauvan syntymän jälkeen alkaa laajentaa perhettä lahjalapsilla. Sijaisvanhemmuudesta emme ole luopumassa, mutta priorisoimme nyt näin. Tuntuu hyvältä olla myös 300km lähempänä omaa perhettä kesän ja syksyn ajan.
Nautin kasvavasta vatsasta, vaikka suhde nousevaan painoon onkin hankala. Nautin turvonneista rinnoista, heleästä ihosta ja vahvoista kynsistä. Nautin mielihaluista tuoreisiin hedelmiin ja vatkupuuroon. Nautin Miehen silityksistä, hellistä katseista ja huolenpidosta. Nautin siitä, että öisin koira seuraa vessaan ja sieltä pois. Ja kuten viime yönä, asettuu viereeni lattialle makaamaan ja painaa päänsä patjalleni, minun pääni viereen.
Voin koko sydämestäni sanoa, että olemme onnellisesti raskaana. Koko perhe.