töissä sylinä

Lainapieni kiipesi syliin, rutisti ja painoi päänsä rintakehääni vasten, kuiskasi: ”Minä olen rakastanut sinua ihan koko sun lomankin ajan ja nyt taas, kun oot täällä.” Minä rutistin takaisin ja kuiskasin, että minäkin olen rakastanut ja rakastan. Sain maailman herttaisimman hymyn. Ja hetken päästä syliin uuden pienen.Jokainen Pieni on rakastamisen arvoinen. Sylissä pitämisen arvoinen.Ihan jokainen. Lainapienikin. Ja mikä ilo ja armo siitä, että syli saa päivittäin töissä kuitenkin olla täysi!