tuli aamu

Kivut ovat olleet kovat. Samoin vuoto. Eilen illalla ja yöllä tuntui siltä, että en selviä. Niiden kanssa.

Tuli aamu. Kipulääkkeet auttavat, onneksi. Alavatsa on kuin tulessa, kramppaa ja särkee. Kohtu supistelee. Vuoto on ollut rajua. Onnekasta, että saan vielä tämän päivän olla sairaslomalla.

Yöllä ahdisti. Tuntui, että se ahdistus syö minut suihinsa. Raatelee ja riepottaa. Näin unta meistä. Olimme vaeltamassa erämaassa. Mies piti minua kädestä koko vaelluksen ajan. Kulki rinnalla. Kannusti jatkamaan.

Yöllä Miehen käsi silitti. Veti lähemmäs.

Aamulla halattiin. Rakkaus on vahvempaa. Syvempää. Aitoa kumppanuutta ilohippuineen, mutkamäkineen ja rotkohetkineen. 

Viikolla 50 menemme naistentautien polille miettimään, onko jotain, mitä vielä voi yrittää. Minä alan kallistua lahjamunasoluihin. Ainakin niiden kokeilemiseen. Olen myös (taas) selannut adoptiosivuja.

Emme luovuta. Minun haaveeni, meidän haaveemme on saada olla lapsiperhe.

Tänään käperryn viltin alle. On lupa olla. Jaloissa kuorsaa hellä huolehtija, uskollinen puolustaja. Koirulainen tietää, että nyt tarvitaan tassuterapiaa.

Tänään tuli aamu. Huomennakin tulee. Huolimatta tämän hetken kivusta.

Jonain päivänä kaikki voi olla toisin. Paremmin.