työloman loppu

Helmikuussa jätin heipat rakkaalle ryhmälleni, tiimille ja päiväkodille. Maaliskuun alussa olimme satojen kilometrien päässä uudessa työssä, syväsukellus lastensuojelun maailmaan. Ja nyt, tällä viikolla olen palaamassa omaan tuttuun taloon, tosin vuoropuolelle. Miten tässä näin kävi?

Heippoja jättäessäni tiesin olevani raskaana. Ohjaajan työt aloittaessamme meitä jännitti vähän. Kesän alkuun oli suunniteltu perheenlisäystä sijoittavan tahon puolesta. 

Riskiraskaus johti kuitenkin siihen, että emme aloita sijaisvanhempina vielä. Meistä se olisi ollut lapsia kohtaan väärin. Lahjalapsi ansaitsee tasaisen, turvallisen ja mahdollisimman pysyvän sijaiskodin. Meidän tilanteessamme kontrolleja äitiyspolille tulee niin tiuhaan, että se olisi vaikuttanut liikaa. Samoin epävarmuus raskauden normaalista etenemisestä, mahdollinen liikkumiskielto  tai joutuminen vuodeosastolle vahvistivat päätöstämme lykätä sijaisperheenä aloittamista. Emme olisi saaneet neljän saati kuuden lahjalapsen hoitoa järjestymään sairaalareissujen ajaksi mitenkään, emme myöskään siinä tilanteessa, että joutuisimme lähtemään kotoa keskellä yötä päivystykseen.

Onnekasta oli se, ettei meistä kumpikaan ehtinyt irtisanoa itseään. On työ, johon palata. 

Työloma loppuu torstaina. Perjantaina palaan päiväkotiin. Ehdin olla 6 viikkoa töissä ennen kesälomaa. Sen jälkeen aloitan syksyä pienten ryhmässä, jos vointi vielä muutaman viikon sallii ennen äitiysloman alkua. Jännitän sitä, miten nostelu ja huonot asennot vaikuttavat. 

Työloma loppuu ja vauva voi hyvin. Mahassa on kova vilske, makuulla potkut näkyvät ulospäin. Ihana mykly alkaa useita kertoja päivässä. Pahoinvointi on taas takaisin, samoin raskausajan diabetes pöljine paastoarvoineen. En voi syödä enempää terveellisesti, toivottavasti insuliini korjaa tilanteen..

Vaikka tämä kevät menikin toisin, se on silti hyvä. Elämän kevät. Hyvillä mielin töihin.