uusi koti, uusi kaupunki
Huh. Olemme eläneet uudessa kodissa uudessa kaupungissa nyt viikon.
Muutto on onnellisesti takana. Kaikki meni hyvin, lähtiessä oli riittävästi ystäviä kantoapuna ja vanhempani myös. Me isän kanssa tehtiin pitkä lenkki koiran ja vauvan kanssa samalla kun miehet kantoivat tavaroita ja äiti laittoi kahveja talkooväelle.
Reilu tunti ja muuttoauto oli pakattu. Sitten kahvit, itkuhalaukset ja kokka kohti uusia seikkailuja.
Me ajelttiin muuttoauton perässä, pysähdyttiin paristi syöttämässä vauva ja pissattamassa koira. Oltiin vaan 10 minuuttia muuttoauton jäljessä määränpäässä. Yhteensä matka kesti 6h pysähdyksineen. Kohteessa meillä oli apuna vaan muuttofirman kuski ja yksi kantaja. Auton purku vei pari tuntia. Illalla jaksettiin vaan tehdä pedit ja kaatua ihan kuolleina uneen. Vauva nukkui ensimmäisen yönsä täällä uudessa pinnasängyssä, ongelmitta.
Sunnuntaina purettiin tavaroita. Ja maanantaina. Ja tiistaina. Keskiviikkona kaikki oli paikoillaan, huolimatta siitä, että vauva keikkui purkaessa sylissä ja koira katsasti tavarat ja paikat. Olin tyytyväinen, varsinkin kun purin käytännössä itse miehen ollessa töissä.
Koti on kiva. Oikeastaan ihana. Makkariin mahtui sängyn, pinniksen ja yöpöytien lisäksi mun rakas piironki ja keinutuoli.
Olohuoneessa mahtuu kierimään. Koko perhe yhtäaikaisesti. Työhuoneesta tuli vierashuone, vuodepaikkoja on koko asunnossa meidän lisäksi viidelle.
Kylpyhuone on pieni. Sanoinkin miehelle, että onneksi mulla ei ole juurikaan meikkejä eikä kovinkaan paljon kosmetiikkaa..Mutta kyllä sinne mahtuu, pesukone saatiin myös. Se on todella luksusta.
Lähiseutua on tallattu. On tullut tutuksi piha, lähimetsä ja polut. Pyöräteillä on hyvä kävellä ja ihmetellä uutta kotikaupunkia. Olen ajatellut, että vaikka jouduin luopumaan tutusta järvestä ja sen kallioista, niin sain tilalle meren, merenrantoja ja kallioita. Ja sellaiset erämaat, joissa kelpaa käydä keittämässä nokipannukahveja!!
Olen ikävöinyt ystäviä. Perhettä. Välillä on ollut itku. Ja sitten on soitettu videopuheluja ja hymyilty. Olen iloinnut siitä, että yksi vanha ystävä asuukin täällä, samoin muutama opiskelukaveri. Ystävän kanssa vietettiin ihana päivä tiistaina, hän on erinomainen myös pienten lasten kanssa.
Olen iloinnut miehen hyvinvoinnin lisääntymisestä. Uusi työ on mielekäs ja työpaikka ihan naapurissa. Työmatkan lyhyys mahdollistaa enemmän yhdessäoloa. Se on hyvin mukavaa.
Olen toivonut uuden työpaikan löytymistä. Muutama haastattelu on takana, yhdessä päiväkodissa ei ole ollenkaan aikuisten sosiaalitiloja ja toisessa päätä alkoi särkeä haastattelun aikana huonosta sisäilmasta. Ensi viikolla uusia haastatteluita.
Viikon kokemuksella olen tyytyväinen. Tien toisella puolella on kirjasto, päiväkoti ja kävelymatkan päässä neuvola. Kauppaan kävelee 4min. Ensiapu on myös lähellä, jos tulisi hätä. Keskustaan pääsee myös kävellen tai bussilla. Toisen tien toisella puolella on leipomo. Ja lenkkimaastot ovat hyvät. Pihassa on kiva leikkipaikka, jossa varmaan kohta leikitään.
Vauva ei ole enää vauva. Vaapero. Meillä opittiin kunnolla ryömimään ja kierimään ja konttaaminen on ihan hilkulla. Ikinä ei tiedä, mistä vauvan löytää, kun käy vessassa tai laittaa pyykit tai tekee ruokaa. Syöttötuoli on mieluisa paikka istua ja katsella maailmaa.
Kiinteitä on kokeiltu, tällä hetkellä meidän ruokalistan ykköseksi on noussut palsternakka. Muita sopivia ovat olleet vattu, omena, kvinoa, kaura, mustikka (joka tosin syljetään aina ulos), maissi ja maissinaksut. Viikonloppuna kokeillaan bataattia ja persikkaa.
Pääsiäisen jälkeen alkaa vauvamuskari. Ja kerran viikossa on vauvaryhmä. Että hyvin on kaikkea.
Parisuhde voi hyvin. Lenkkeillään yhdessä, tutkitaan uutta kaupunkia ja käydään välillä treffeillä kahvilla, vauvan kanssa. Vauva kuitenkin nukkuu iltapäikkärit yleensä juuri silloin, niin ehtii keskittyä kumppaniin. Viisas on se ajatus, että vauvan koti on vanhempien hyvinvoiva parisuhde.
Niin. Muutosta selvittiin. Uusi koti, uusi kaupunki ja uudet kujeet ja seikkailut.
Hyvä näin.