Yksi kulmakiviajatuksistani tämän blogin suhteen oli, että täällä en ala mitään selittelemään. Niin! Koska muussa elämässä teen sitä jo noin puolen Suomen edestä. Selittelen miksen mennyt sinne tänne ja tuonne tai miksen pitänyt siitä, hänestä ja hänen kaimastaan. (Ja tunnen syyllisyyttä tottakai.) Mutta koska olen viettänyt viikonlopun rattoisasti häveten erinnäisiä asioita ja jotta päästään siihen pisteeseen, etten selittele tyhmyyksiä täällä(kin), annan nyt itselleni luvan selitellä kolme asiaa. (Anteeksi)

Selittely 1

Tämä on ensimmäinen blogini. Olen kokematon tumpelo. Internetin ja tietokoneen käyttötaitoni ovat vain juuri ja juuri paremmat kuin mummoilla Savossa. Ehkä jopa huonommat. Saa neuvoa.

Selittely 2

En ole ammattikirjoittaja. Salainen haaveeni on ollut kirjoittaa jotain jota, ööh, joku lukisi. Tämä blogi on puhdasta kokeilua ja matalien aitojen etsimistä. Aion kirjoittaa milloin ja mitä huvittaa, ja harjoitella olemaan häpeämättä sitä. Myönnän, että etsiskelen itseäni, vahvuuksiani, mieltymyksiäni, tapoja ilmaista itseäni. Vaan eikö me kaikki?

Selittely 3

En tupakoi. En kannusta tupakoimaan. Jos itse törmäisin tähän blogiin, olisin todennäköisesti muina hernenenäkommentoijina hetimiten mesoamassa bannerin kuvasta. Tällä hetkellä se mielestäni sopii teemaan.

Sitten vielä: olisin todella otettu jos luettuasi täällä jotain, mikä kirvoitti sinussa ajatuksen, jakaisit sen kanssani!

Loppuun siteeraan Anssi Kasitonnia tämän aamun Hesarista: ”Kannattaa keskittyä vahvuuksiinsa, ja minun vahvuuteni on sekoilu.” Upeaa.