Kirjani, rakkaani, kyyhkyläiseni

S’on kuulkaas niin, että ihmeiden aika ei ole ohi.

Ensinnäkin ostin sakset. Ihan omat. Vastaisuudessa täällä ei askarrella sieluja keittiösaksilla.

Ja sitten. Hain ystävän varastosta viisi kappaletta pahvilaatikoita. Enimmäkseen täynnä kirjoja, joukossa myös järjetön kassi valokuvia. Niiden ääressä on tullut nyyhkittyä hetki jos toinenkin, niin valokuvien kuin kirjojen. Kirjat sain kirjahyllyyn, valokuvat odottavat kesälomaa.
Kamut, teitä on ollut ikävä.

img_2941.jpg

Erosin kirjoistani kolmisen vuotta sitten muutettuani aiempaa pienempään asuntoon, enkä opuksiani ole nähnyt sen koommin. Harvoja ja valittuja, kuten roalddahlejani ja Kafka on the Beach’ia, olen säilönyt pikkuruisessa hyllykössäni. Nykyisessä keittiössäni oli kuitenkin kirjahyllyn mentävä aukko. Ei ole enää!

Voi jesusauta, miten kirjoihin voi liittyä muistoja. Muistan tarkalleen, mistä ja miten olen kunkin kirjan saanut tai ostanut. Les Soldats de Salamine oli  vuonna 2006 pääsykoekirjana ranskalaiseen filologiaan. Pienestä jäi kii (näin jälkikäteen luojan kiitos), mutta kirjaan tykästyin aidosti. Kafkan Oikeusjuttua muistan tavanneeni Tampereella eräänä kesäyönä 2003. Mozartin Requiem pauhasi kaiuttimissa, en saanut unta, enkä kyllä tajunnut kirjastakaan juuri mitään.

Tunnustan: osaa kirjoista en ole lukenut. Mutta vielä niidenkin aika koittaa.

hyvinvointi mieli kirjat
Kommentit (4)
  1. Voin luvata, että jälleennäkemisen riemu on (melkein) erossaolon arvoista. Tsemppiä! 

  2. Ah, tiedän tunteen, tai siis sen, kun ikävöi kirjojaan ja tavaroitaan! Mun kirjat (ja paljon, paljon muuta) on olleet varastoituna ulkomailla asumisen takia äidin nurkissa yli kolme vuotta. Toivon mukaan pääsen niihin käsiksi vielä tämän vuoden puolella. Kyyneleitä ja ilonkiljahduksia odotellessa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *