Polttaa kesäkuuma, onneksi toimistossa on ilmastointi
Kun töiden jälkeen en jaksa enää niin yhtään mitään, ja blogikin on päivittämättä.
Kesään on tähän mennessä mahtunut töitä, töitä ja töitä. Ja yksi Lana Del Reyn keikka <3. Koska olen suuntautunut kuvataiteeseen enkä juurikaan kuuntele musiikkia, en myöskään ole perehtynyt musiikki- tai keikka-arvosteluihin. Taidearvosteluita olen Turun Sanomista jokusen kerran vilkuillut, mutta harvemmin niitäkään.
Hämmennyin kun kehoituksesta lukaisin Hesarin arvostelun Lanan keikasta. Onks ok arvioida esitystä ja esiintyjää, joka selvästikään ei miellytä arvioijan makua? Saako tämä makunystyröiden hylkivä reaktio näkyä arvostelussa, vai pitäisikö osata kirjoittaa muillakin perusteilla, hyvyyttä tai huonoutta arvioimatta? Kun itse kirjoitan taiteesta vaikkapa esseetä, en pääsisi kovinkaan pitkälle arvioimalla teoksia vain siitä lähtökohdasta, pidänkö vaikkapa veistotaiteesta ja miten arvioinnin kohteena oleva teos on henkilökohtaisen taidemakuni mukainen tai vastainen. Kumminkin Hesarin toimittajalle tämä näyttäisi olevan ihan kelpo lähtökohta.
Arvostelussa oli paljon myös osuvaa, mutta suurimmaksi osaksi koin sen jäävän varsin latteaksi kuvaukseksi keikasta, joka vastasi aika tarkasti ainakin omia odotuksiani. Lähinnä jäin ihmettelemään, että oliko toimittajan sinne keikalle sitten pakko änkeä, jos ei se lähtökohtaisestikaan kiinnostanut pätkääkään? Yleisesti ottaen suhtaudun vähän nihkeästi ylenmääräiseen nihkeilyyn ja itsestäänselvyyksien hokemiseen. (Itsehän en koskaan siihen sorru…)
Nousussa
ilmastoidut tilat
musiikki
Laskussa
työkone, joka ei tue Lilyä…
