Kun töiden jälkeen en jaksa enää niin yhtään mitään, ja blogikin on päivittämättä.   Kesään on tähän mennessä mahtunut töitä, töitä ja töitä. Ja yksi Lana Del Reyn keikka <3. Koska olen suuntautunut kuvataiteeseen enkä juurikaan kuuntele musiikkia, en myöskään ole perehtynyt musiikki- tai keikka-arvosteluihin. Taidearvosteluita olen Turun Sanomista jokusen kerran vilkuillut, mutta harvemmin niitäkään. […]

Hissuttelin eilen keskiviikkona hierojalta kotiin pitkin Tuomiokirkon siltaa taistellen sateenvarjoa riepovaa tuulta ja lämpimän tukahduttavaa kesäsadetta vastaan ja mitä ihmettä näinkään! Neulegraffiteja toki on näkynyt kaupungissa aiemminkin, mutta ei ihan näin näyttävässä mittakaavassa. Lisää lisää! Kuviakin olisi lisää, ellei kamerapuhelimen ja sateenvarjon käyttely yhdistettynä krooniseen peukalokämmenyyteen olisi sitä estänyt. Nämä ilmestykset lämmittävät puita ainakin kesäkuun […]

Miten se sanonta menee, kun yksi ovi sulkeutuu, jossain avautuu toinen? Entä jos näkee vain niitä sulkeutuvia ovia? Pitäisi varmaan noudattaa videon neuvoa ja välittää vähemmän. Selkokielellä, harjoittelusuunnitelmat toistaiseksi jäissä.  Onneksi on kettuja. Ja leffailtoja, suukkoja, ystäviä, karkkia.. Ja huomenna uusi päivä. http://www.youtube.com/watch?v=eQd81U-Vco0   

Selvisin perjantaisesta tentistä ihan mukiinmenevästi, innostuin kysymyksistä ja osasin jopa ottaa rauhallisesti. Vähän harmittaa, että en ehtinyt opiskelun aikana kokea legendaarista tenttiä kännissä/krapulassa, mutta ehkä en menettänyt paljoakaan..? Huhtikuusta tulee hektinen, gradu pitäisi saada esitarkastukseen  kuun lopulla ja toukokuussa kansiin, harjoittelu- ja kesätyöhommat sovittua jaja..  Mutta tänään haluan jakaa kanssanne yhden hienon teoksen. Pauliina Turakka […]

Ja maisterin tutkinnon viimeinen tentti. Aion nauttia joka hetkestä, täyttää lyijykynäni sopivalla hartaudella, kerrankin luonnostella vastaukseni hätäisen ja paniikinomaisen riipaisun sijaan, istua ja hengittää rauhassa. Näin suunnittelin. Todellisuudessa istun paikallani tasan tarkkaan niin kauan, että saan sen paniikkiriipaisun kasaan, kirmaan ulos ensimmäisten joukossa ja karistan tenttisalin pölyt tukastani. Saatan ostaa vähän suklaata. Hehkutin jo sosiaalisessa […]

Eli harjoittelu. En  ihan usko, että kaikille harjoittelumankelin läpikäyneille työtaivas siltä istumalta aukeaa, mutta niinhän meidän opiskelijamuurahaisten halutaan ajattelevan. Emme kai muuten tyytyisi lastentarhatasoisiin työtehtäviin ja siihen surkeaan numeroon jota myös palkaksi kehdataan nimittää. On varmasti muunkinlaisia harjoittelupaikkoja, ainakin toivon niin.   Kuva täältä Sellaisia, jossa työtehtävät ovat olleet superinspiroivia, ihmiset mukavia ja kannustavia. Sellaisia, […]

Eli vähän lisää essee-eskapismia. (Ja ei, en osaa italiaa, käytin Google kääntäjää.) Romanttista rähjäisyyttä à la amatöörikuvaaja Valitsin työn alla olevan  esseeni kuva-analyysin kohteeksi Cindy Shermanin teoksen Untitled (2010), joka oli esillä Venetsian biennaalissa vuonna 2011. Ei ehkä olisi pitänyt valita juuri tätä teosta, sillä se ei ole mitenkään erityisen nätti (nättiys on aina plussaa […]

Stressiä ja elämisen yleistä vaikeutta lääkittiin torstaisen jokirantakäyskentelyn aikana kahvilla, taiteella ja hampurilaisilla. Lyömätön yhdistelmä, jonka kruunasi aurinko, ihana, kaunis, silmiä kirvelevä aurinko! Kevät, kevät!  Keväinen, hitaasti kalvakkaasta hohteesta keltaiseksi paahteeksi muuttuva auringonvalo on ehkä parasta ikinä. Mutta kevät on myös ahdistuksen aikaa. Tilinteon hetki, se hetki jolloin tajuaa, että se yksi tekemättä jäänyt juttu […]

käytän ensin muutaman tunnin ”palautumiseen” eli koiravideoille nauramiseen, jonka jälkeen pakolliset päiväunet, jonka jälkeen kirja sylissä tuijotan ikkunasta ulos ja mietin, että tämänkin olisin voinut tehdä silloin vuosi sitten, kun hain ohjeistuksen kyseiseen esseeseen. Joku voisi ajatella, ettei vuoden myöhässä laahaavaa työtä edes kehtaa palauttaa, mutta tässä vaiheessa olen jo ohittanut moisen häveliäisyyden. Sama viileä […]

Hitaan sunnuntain kävely suuntautui Wäinö Aaltosen museon Kauneudesta -näyttelyyn. Tuula Lehtinen. Ruusutyyny, 2009. Sunnuntai kävi hitaalla, koska perjantaina olin antanut kaikkeni tentissä, johon ei olisi kannattanut mennä ja huuhtonut epäonnistumisen karvasta kalkkia alas huurteisella, josta toipumiseen käytin lauantain. Kävellessäni museolle sain nauttia ihanasta kevätauringosta ja sen seurauksena ei niin ihanasta ilmiöstä jalkakäytävien reunalla. Kyllä, se […]