Ihan tavallinen perjantai.

Ja maisterin tutkinnon viimeinen tentti. Aion nauttia joka hetkestä, täyttää lyijykynäni sopivalla hartaudella, kerrankin luonnostella vastaukseni hätäisen ja paniikinomaisen riipaisun sijaan, istua ja hengittää rauhassa. Näin suunnittelin.

Todellisuudessa istun paikallani tasan tarkkaan niin kauan, että saan sen paniikkiriipaisun kasaan, kirmaan ulos ensimmäisten joukossa ja karistan tenttisalin pölyt tukastani. Saatan ostaa vähän suklaata.

Hehkutin jo sosiaalisessa mediassa, yksi suoritus taas suoritettu. 

Vielä se yksi pikku juttu, gradu ja sitten se olisi siinä. Ja mitäs sitten? hui.