Niin ihana kevät

DSC_0382.jpg

Yleisesti ottaen minä en tykkää keväästä. Kevät on useasti tarkoittanut kiirettä. Paineita. Ahdistusta. Etsi kesätyö. Suorita kurssit. Juokse tenttiin. Kirjoita hakemus. Viimeistele kandi. Tee gradu. Pakkaa kamat. Etsi alivuokralainen. Muuta kotiin.

Kello käy ja kalenterin sivut viuhuvat eteenpäin. Ahdistaa ja *ituttaa. Ärsyttää kun tekisi mieli elää ja nauttia, mutta kauheat paineet ja sitten ei saa mitään tehtyä, kun on vaan liian ahdistunut kaikkeen ja kaikesta. Toukokuun loppu on kuin näkymätön raja, muuri, jonka jälkeen… 

… jonka jälkeen huomaat, ettet kuollutkaan vaikka se kurssi jäikin suorittamatta. Muutto meni mukavasti juoden viiniä ja vanhassa kesätyöpaikassa on ihana olla. Ja kotonakin on mukavaa. Kaikki hyvin. Kurssit odottavat kyllä syksyyn.

 

Poika sai tänään rokotukset ja on muuttunut pikku sylivauvaksi, joka ilmoittaa heti ettei halua kököttää yksinään minkään leikkimaton päällä. Nappasin pojan kantoliinaan, johon pieni riiviö loppupeleissä nukahtikin väsyneenä. Keitin kahvia, ujutin äitiyspakkauksen toppatossut pienten jalkojen päälle ja käärin talvitakkini kengururepussa roikkuvan pojan ympärille. Istuin alas ja luin. Tai ehkä vaan nuuhkutin kantoliinaan piiloutuneen pienen päätä. Ei ole kiire, ei tartte suorittaa, viimeistellä, etsiä, juosta. 

Voi napata pienen tiukemmin kainaloon ja käydä viereen nukkumaan. Tiskata voin myöhemminkin. 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä

9 faktaa

Julia haastoi lilyläiset paljastamaan yhdeksän faktaa itsestä ja tajusin, etten ole täällä blogin puolella kauheasti mitään itsestäni edes kertonut! Joten aloitetaan sitten yhdeksällä 

dscn4039.jpg

1. Olen teiniäidin tytär, äitini on  ollut 16-vuotias saadessaan minut. Ja olen koko elämäni ajan ollut ihan ÄÄRETTÖMÄN ylpeä tästä asiasta. Yläasteella teiniäiti-kortti vedettiin esille aina, kun halusin tehdä vaikutuksen johonkin ihmiseen. 

2. Äänet. Olen jollakin tavalla ääniherkkä? Äänineuroottinen? (Onko sellaiselle olemassa sanaa?) Esimerkiksi styroksin rahina… hrrrr. Iho menee kananlihalle heti, kun kuulenkin sen äänen. Maiskuttaminen, nuudeleiden syönti äänekkäästi, ryystäminen… kaikki nämä varsinkin huono päivänä saattavat herättää hyvin paljon sisäistä raivoa.

Sitten on myös niitä aivan ihania ääniä, kuten kahvinkeittimen porina! Taikka se ääni, kun kaataa keitettyä vettä teemukiin. Ja öisin tykkään kuunnella rappukäytävän elämää, minua ei haittaa ollenkaan jos joku siellä vähän kolistelee tai juoksee rappusia alas. Meidän taloyhtiössä on myös suhteellisen äänekäs hissi ja minulle tulee niin kotoisa fiilis sen äänestä! ( Ai kuka valvonut vauvan kanssa öitä.)

3. Lapsena sain vesipää – diagnoosin… suurien silmieni takia. Terveystarkastuksessa lääkäri sen kummemmin tutkimatta diagnosoi minulle hyvin vaikean kehitysvamman ja vesipään. Hänen mielestään silmäni olivat aivan liian suuret ja se johtui paineista aivoissani, joka tietenkin johtui kehitysvammasta. Tämän takia minulta melkein evättiin päiväkotipaikka. 

dscn4041.jpg

4. Peukaloni vieressä on paikka, jota silittämällä saa mun kielen kutisemaan. Ja se on muuten hyvin ärsyttävää jos kieltä kutittaa! 

5. Lähdin lukioon, koska halusin tanssia wanhat. Ja koska ammattikoulussa ei ollut mitään mielenkiintoista alaa, mutta wanhojentanssit olivat suurimpana syynä tähän päätökseen. 

6. Valitsen aamuisin muumimukini mielialan/vuodenajan mukaan. Jos on paska aamu niin juon kahvini joko mörkö- tai haisulimukista, jos on feministinen fiilis kahvimukissa pälyilee Myy. Nyt olen juonut kahvini talvimukeista, koska talvi on paras. Tämä on mennyt siihen, että jos mulle kaadetaan aamulla kahvia väärään mukiin niin saatan käydä vaihtamassa sen oikean tilalle. 

dscn4038.jpg

7. Voimaeläimeni on pingviini. En osaa selittää miksi, mutta pingviinit vaan ovat ihan parhaita. 

8. Tykkään oikeasti hyvin paljon Yksin Kotona – leffasta. Siitä ykkösestä varsinkin. Erityisesti jos se näytettäis ENNEN SITÄ JOULUA, eikä tammi-helmikuussa. Oikeasti, miettivätkö tv-alla työskentelevät tyypit näitä juttuja yhtään loogisesti?! Mutta se elokuva, osaan sen ulkoa mutta silti jaksaisin katsoa sen vaikka ennen jokaista joulua! 

9. Kävin yliopistoaikanani istumassa muutamallakin kurssilla melkein 100% läsnäololla, mutta tenttipäivänä ei sitten vaan jaksanut lähteä tenttimään/nousta sängystä. Okei, ei minun maisterin paperit sitä laskentatoimen kurssia kaivanneet, mutta oikeasti nainen – vähän effortia. Tästä näkökulmasta en enää ihmettele mieheni ”Pliis, ota ne maisterin paperit ulos okei ekana?” – älähdystä, kun graduvaiheessa aloin pohtimaan, että oliko opiskelemani ala sittenkään oikea minulle ja jos hakisin humanistiseen ammattikorkeeseen. 

Siinäpä ne! Paljastakaapa lisää faktoja tuonne kommentteihin ja saa myöntää, jos teiltä löytyy samoja juttuja! 🙂

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä