Suoritus nimeltä elämä

-Joku joskus Twitterissä.

Tuleeko muille koskaan sellaisia ”elämä reilaan” -päiviä? Mulla on juuri nyt sellainen menossa. Heräsin aamulla puoli kahdeksalta, listasin kaikki asiat, jotka ovat tällä hetkellä kesken opintojen suhteen. Päätin, mitä teen tänään, mitä huomenna, ja mitkä voin suosiolla jättää myöhemmälle. Sitten kävin hommiin. Kun olin saanut tarpeekseni kouluhommista, pesin kolme jättikoneellista pyykkiä, vaihdoin petivaatteet ja siivosin kirjahyllyn. Jossakin vaiheessa kävin kaupassa ja tein itselleni lounasta (tofua, riisinuudeleita ja kasviksia). Jälkkäri, eli sitruunakakku on nyt uunissa.

Loppujen lopuksi olen tänään käyttänyt paljon enemmän aikaa kämpän siivoamiseen kuin koulujuttuihin, mutta näen senkin jollakin tavalla tärkeänä. Viime aikoina on alkanut ahdistaa varsinkin työpöydälle kertyneet turhat rojut ja paperit. Ne tuntuvat olevan ajatustyöni tukkeena. Samoin komeron pohjalle kertyneet pyykkikasat.

Tuntuu aika uskomattomalta ajatella, että jos vain saan kaikki opintoni tämän syksyn aikana valmiiksi, kuten olin suunnitellut, en ole enää opiskelija. Voin palata arkeeni kotipaikkakunnalleni, hakea työtä ja aloittaa ”oikean elämän.” Tuntuu, että olen elänyt jossakin välitilassa nyt melkein neljä vuotta. Jatkuvasti kesken joku kurssi tai projekti. Suoritus. Jatkuva tunne siitä, että jotakin pitäis tehdä, ja jos hetken otat rennommin, alkaa epämääräinen stressi ja syyllisyys hönkiä niskaan. Yllä oleva sitaatti kuvaa tuntemuksiani täydellisesti. Pelottavinta on, etten enää edes muista, millaista elämä oli ilman sitä tunnetta. Vai onko minusta aina tuntunut siltä, vain vähän eri muodossa?

Kun muistaisikin aina, että nyt on ainoa hetki, joka meillä koskaan on. Ei sitten kun. Ei silloin joskus. Itsestä on kiinni, miten sen hetken käyttää. Tulevaisuudesta murehtimiseen? Suunnitteluun, optimointiin, siihen suoritukseen, joka sillä hetkellä sattuu olemaan kesken?

Joskus on hyvä vain olla. Kannatella omia vaikeitakin tunteitaan ja ajatuksiaan hetkessä. Kaikkia niitä tekemättömiä asioita ja epämääräistä huolta.

Pitäisi varmaan siivota useammin, jos se kerran selkiyttää ajatuksia näinkin paljon. 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *