Viikon ruokakohokohdat
Tällä viikolla olen syönyt tosi hyvin. Sen on mahdollistanut se, että refluksin oireet ovat olleet taka-alalla, joten en ole kauheasti joutunut rajoittamaan tai miettimään syömisiäni.
Ostin viime viikonloppuna pussillisen avokadoja, joten olen hyödyntänyt niitä ruoanlaitossa melkeinpä joka päivä. Avokadot ovat itsellä vähän sellaista luksusruokaa, jota tulee harvoin ostettua, vaikka ovathan ne ihan älyttömän herkullisia. Jostakin syystä tulen usein kärsimättömäksi odotellessani niiden kypsymistä, ja pahimmassa tapauksessa avaan sen ensimmäisen kun se on vielä raaka ja syömäkelvoton. Näin on käynyt useammin kuin kerran.
Tässä yksi aamupalani tältä viikolta: kauraleipää avokadolla, lämmitettynä uunissa. Maustamiseen käytin pitsamaustetta, kuminansiemeniä, mustapippuria ja ravintohiivaa. Herkullista, ja piti nälkää pitkään.
Tein myös yhtenä päivänä tällaisen täysjyväpastan, johon laitoin kikherneitä, kesäkurpitsaa, ruusukaalia (ehdoton suosikkivihannekseni) ja pakastepinaattia. Pasta olisi muuten ollut aika kuivaa, mutta laitoin joukkoon vegaanista majoneesia, joka toi siihen mukavaa öljyisyyttä ja kosteutta. Majoneesin tein itse tällä helpolla ohjeella.
Tein myös jälkkäriä, josta riitti parille illalle: vegaaniset letut, joissa kananmunat oli korvattu kevyesti vaahdotetulla kikherneliemellä. Päällä maapähkinävoita, tummaa siirappia ja banaania. Tuo kikherneliemi, eli aquafaba, on kyllä melkoinen ihmeaine. Sen ja etikan avulla voi emulgoida ruokaöljyä niin, että siitä tulee majoneesia. Marenkiakin siitä voi tehdä. Nykyisin aina kun teen jotain kikherneistä, otan sen liemen talteen jääkaappiin, jos vaikka keksin käyttää sitä ruoanlaitossa seuraavan viikon aikana. Harmittaa, että niin monet vuodet olen kaatanut sen vain surutta viemäriin, tajuamatta sen todellista potentiaalia.
Tässä viikon ehdoton ruokakohokohta: vegaaninen sushi. Sushi on yksi ainoista ruoista, joita välillä tulee kaivattua ja himoittua niiltä ajolta, jolloin olin vielä sekasyöjä. Kävin sushilla parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) jopa pari kertaa kuukaudessa, ja siinä välissä laskin malttamattomana päiviä, jolloin pääsisin taas seuraavan kerran. Olin vähän skeptinen sen suhteen, voisiko vegaaninen versio vetää mitenkään vertoja sille aidolle ja oikealle. Nyt kun itse kokeilin, voin sanoa, että vetää kyllä. Se näihin liittyvä pieni väkertäminen on ainoa haittapuoli, kun nämä tekee itse, mutta ei sekään missään nimessä ollut niin hankalaa kuin olin etukäteen kuvitellut. En käyttänyt täytteenä aitoa sushiriisiä, vaan keitin vain puuroriisiä, ja laitoin sekaan hieman omenaviinietikkaa, sokeria ja suolaa. Täytteeksi laitoin avokadoa ja vegaanista ”tonnikalaa”, eli kikherneitä, jotka muussasin sauvasekoittimella, ja joiden sekaan laitoin vegaanista majoneesia ja soijakastiketta. Inspiraationa käytin tätä vegaanisen sushin ohjetta.
Olivathan nämä kotikutoisia ja kömpelön näköisiä, mutta maku oli kohdillaan. Tajusin oikeastaan ekaa kertaa, ettei sushissa pääpointtina ole se kala, vaan makujen yhdistelmä, joka syntyy vaikkapa merilevän umamista, riisin makeudesta ja happamuudesta, avokadon öljyisyydestä, erilaisista raikkaista elementeistä ja lopulta soijakastikkeen suolaisuudesta. Eli ei se yksittäinen ruoka-aine, oli se sitten liha tai kasvis, vaan kaikkien käytettyjen makujen hieno tasapaino. Tästä syystä sushia onkin niin montaa eri lajia, ja vegaaninenkin sushi voi toimia ihan yhtä lailla kuin kalaversiokin.