Mihin oikein säästän?
Olen ollut oikeastaan koko elämäni säästäväinen. Omatuntoni alkaa herkästi soimaamaan, jos joskus mielestäni törsään johonkin liikaa, tai teen liian lyhyellä aikavälillä isoja hankintoja. Myönnän, että olisin voinut ottaa asian suhteen rennomminkin ja ollut kehittämättä itselleni ylimääräistä ahdistusta. Onhan elämä muutenkin täynnä stressiä ja huolta. Tästä omituisuudestani johtuen keräsin kuitenkin jo aika nuorella iällä ihan kivat säästöt.
Mihin sitten oikein säästin? Siihen ei olekaan mitään yksiselitteistä vastausta. Suurin syy säästämiseen oli oma turvallisuudentunne. Tuntui turvalliselta, kun tilillä oli rahaa siltä varalta, että vaikka sairastuisi vakavasti tai joutuisi työttömäksi. Se oli sellaista perus puskurirahastoa ja sitä kuuluisaa ”fuck you” -rahaa. Tuntui myös hyvältä, kun joskus harvoin tuli eteen jokin isompi ostos, kuten vaikkapa uudet silmälasit, puhelin tai kamera, pystyi ne ostamaan kerralla käteisellä, eikä tarvinnut maksaa kuukausi- tai vuosikausia osamaksuja.
Vielä varhain parikymppisenä opiskelijana esimerkiksi ajatus asuntosäästämisestä tuntui kovin kaukaiselta. Siltä se tuntui valmistumisen jälkeenkin, sillä työttömyyden uhka häilyi aina taustalla. Sain hirveän työnhakurumban jälkeen aina muutaman kuukauden tai maksimissaan vuoden mittaisia työsopimuksia. Asunnon ostaminen siinä tilanteessa olisi tuntunut todella turvattomalta. Olisihan oma asunto lisäksi sitonut minut yhteen tiettyyn kaupunkiin, mikä olisi saattanut heikentää työmahdollisuuksiani. Säästämisen tavoitteenani ei siis koskaan ollut oman kämpän ostaminen.
Puskurirahaston tärkeys tuli konkreettisesti vastaan siinä vaiheessa, kun pääsin lähempänä kolmeakymppiä opiskelemaan unelma-alaani ja jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Elämän rakentaminen alusta tuntui aluksi isolta taloudelliselta uhraukselta. Siitä huolimatta tein päätöksen, että keskityn täysillä opiskeluun, enkä yritä saada työtä mahtumaan siihen yhtälöön. Kuten edellisessä postauksessani kirjoitinkin, on tuntunut välillä henkisesti raskaalta ja stressaavalta elää opiskelukuukaudet pelkillä säästöillään. Mutta on toki ihanaa, että edes on niitä säästöjä, joista ammentaa. Jos olisin aina elänyt kädestä suuhun, ei toisen tutkinnon opiskeleminen olisi koskaan ollut mahdollista.
Valmistuminen ja työelämään siirtyminen on edessä ensi vuonna. Tulen todennäköisesti työllistymään varsin nopeasti oman alan töihin. Pätkätyöt ovat kohdallani historiaa, ellen itse päätä suosia lyhyempiä työsuhteita. Olen alkanut jo miettiä joitakin konkreettisia tavoitteita, joilla tuoda lisämotivaatiota säästämiselleni. Nämä asiat on ainakin hyvä ottaa huomioon:
- Olen päättänyt elää elämäni lapsettomana, joten rahavarantoja ei tarvitse kerryttää isoa perhettä varten. Suomessa lapsiperheillä asiat ovat aika hyvin moniin muihin maihin verrattuna (esim. päivähoidon hinta on kohtuullinen ja perheitä tuetaan rahallisesti), mutta onhan se tosiasia, että lapset ovat varsin iso taloudellinen uhraus. (Ihan puhtaasti taloudellisesti tarkasteltuna – en ota kantaa mihinkään niihin hienoihin ei-materiaalisiin asioihin, joilla lapset rikastuttavat vanhempiensa elämää.)
- Säästäminen pelkästään sen takia, että joskus 40 vuoden päästä olisi miljoona euroa pankkitilillä tuntuu liian roopeankkamaisen itaralta ja kaukaiselta ajatukselta itselleni. Raha on kuitenkin elämistä varten, eikä eläminen rahaa varten. Tavoitteenani olisi eläkeiässä olla sen verran hyvin toimeentuleva, ettei rahasta tarvitse murehtia, ja elämänlaatuni on hyvää. Rahaa olisi tarpeeksi myös pieneen ”humputteluun” ja ylimääräiseen, esim. matkusteluun ja harrastuksiin.
- Sitoutuminen yhteen asuntoon hyvin pitkäksi aikaa tuntuu jostakin syystä hieman ahdistavalta ajatukselta, mutta ehkä esimerkiksi sijoitusasunnon ostaminen voisi olla yksi konkreettinen säästötavoite.
- En juurikaan matkustellut lapsena ja nuorena, joten tavoitteena olisi nyt kolmekymppisenä ottaa vähän vahinkoa takaisin ja tehdä vuodessa yksi pitempi ulkomaanreissu. Se tarkoittaa, että kohdemaassa viettäisin kerrallaan aina useamman viikon. Se voisi olla sellainen lyhyen jänteen säästämistavoite aina vuodeksi kerrallaan.Yksi lähivuosien matkustusunelmistani on ehdottomasti Australia ja/tai Uusi-Seelanti.
Lyhyen aikavälin sijoitustavoitteeni voisi siis olla pitkä reissu Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Pitkän, usean vuoden säästötavoite taas sijoitusasunnon ostaminen jostakin kasvavasta kaupungista, jossa on hyvät koulutus- ja työllisyysmahdollisuudet, ja siksi hyvät vuokramarkkinat. Varmaankin järkevää olisi ostaa asunto ensisijaisesti omaan käyttöön, mutta jostakin syystä epäröin. Ehkä tätä outoa oma asunto -kompleksiani ja sen syitä voisi avata enemmän omassa postauksessaan.
Photo by Michael Longmire on Unsplash