Kesäisiä kirjoitusharjoituksia ja lomapettymysten kohtaamisesta
Olen ollut koko heinäkuun lomalla. Siihen on mahtunut pari kotimaanmatkaa niin etelään kuin itään. Patikointia, vaaroilla kiipelyä, järvissä uintia, taide-elämyksiä, lukemista, kuumuudesta kärsimistä. Useimmiten kuitenkin vain pelkkää olemista. Yksi tavoitteistani kesälomalle oli jatkaa kirjoitusharrastusta pitkän tauon jälkeen, mutta huomasin, että aloittaminen tuntui varsin jähmeältä. Avuksi otin tämän nettisivun kirjoitusvirikkeet, jotka ovat saaneet innoitusta muun muassa Natalie Goldbergilta, jonka kirjoitusoppaita olen itsekin lukenut.
Tässä siis tähän hetkeen liittyvä kirjoitus, jonka virikesana on ”ajattelen…”
Ajattelen sitä, miten tulen ikinä jaksamaan seuraavan syksyn ja talven ammatissani, koska olen niin epävarma ja peloissani. Sitä, miten vaikeaa on olla onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Läheistä, joka kärsii juuri nyt kovista kivuista. Sitä, että hän tulee aina vain vanhemmaksi enkä tunne olevani valmis siihen.
Ajattelen astianpesukoneessa olevia puhtaita, kuumia tiskejä ja sitä miten minun kohta pitäisi laittaa kone pois päältä. Etämeditaatiotuokiota, johon suunnittelin osallistuvani, mutta joka aamu herään kaksi tuntia sen päättymisen jälkeen. Sitä, miten minun tänä kesänä piti pestä ikkunat ja lähettää autokorjaamolle kuvia auton naarmuista hinta-arviota varten. Miten lomaa on jäljellä enää reilu viikko enkä ole tehnyt melkein mitään niistä asioista, joita suunnittelin tekeväni. Sitä, miten minusta joskus tuntuu kuin olisin stressaantuneempi lomalla kuin arjessa.
Ajattelen ystävääni ja sitä, miten paljon joskus kaipaankaan häntä. Likoamassa olevia kidneypapuja, joista ajattelin tehdä illalla curryn. Kipeää kurkkuani ja sitä, johtuuko se siitä että yökkäsin aiemmin pahan hajun vuoksi vai siitä, että olen tulossa kipeäksi. Koronaviruksen neljättä aaltoa ja sitä miten aallot eivät koskaan tunnu loppuvan.
Ajattelen miten mukavaa olisi ajella kanarialinnun keltaisella autolla.
Ehkä tällä kirjoituksella haluaisin vain muistuttaa, ettei ole mitään oikeaa tapaa viettää kesälomaa. Tuntuu, että kesään ja lomiin yleisestikin liittyy usein ihmeellisiä odotuksia. Minulla niitä ainakin oli. Kuvittelin olevani samalla rentoutunut, mutta puuhakas. Tekisin viimein kaikki ne henkilökohtaisessa elämässäni rästiin jääneet asiat, joita en muka töiden lomassa ehtinyt tehdä. Niihin lukeutui niin arkisempia projekteja, kuten asioiden viemistä kirpparille ja ikkunanpesua, kuin myös hyvoinvointiin ja luovuuteen liittyviä suuria tavoitteita, kuten meditoinnin jatkamista, kirjoitusharrastuksen elvyttämistä ja lukemista. Samalla piti tietysti kyläillä ystävien ja sukulaisten luona ja elvyttää koronatilanteen vuoksi etääntyneitä ihmissuhteita.
Yllättäen jouduinkin lomalla kohdakkain hankalien ja ristiriitaisten tunteiden kanssa ja olin hetkittäin ihan kauhean pettynyt omaan kesääni. Niihin päiviin kun olin migreenikohtauksen vuoksi sängynpohjalla ja oksensin aiemmin juomani alkoholittomat pina coladat, jonka seurauksena en varmaan koskaan enää pysty juomaan tai edes haistamaan ananasmehua. Niitä öitä kun makasin valveilla melkein 30-asteisessa makuuhuoneessa hiki valuen ja olin päivisin niin järkyttävän väsynyt ja kärttyinen, etten jaksanut oikein olla läsnä minulle tärkeiden ihmisten kanssa, joita en ollut nähnyt melkein vuoteen. Huoli deltavariantin leviämisestä, joka pisti kesäsuunnitelmat uusiksi. Olen lukenut meditaatiosta, mutta en ole meditoinut minuuttiakaan. Ikkunat ovat pesemättä, samoin auto.
Aion kuitenkin hyväksyä, että tällä kertaa oli tällainen kesä. Alitajuisesti olin ladannut lomalle kaikenlaisia epärealistisia odotuksia, koska työkevät oli niin rankka. Sekin on inhimillistä. Jatkossa yritän tehdä arjesta niin mukavaa kuin mahdollista ja olla jättämättä edellämainittujen kaltaisia asioita rästiin. Lukea voi myös työarjessa. Kymmenen minuuttia päivässä pystyy omistamaan kirjoitusharrastukselle, samoin meditaatiolle. Patikointiretkiä voi tehdä myös viikonloppuisin lähiseuduille, ei siis tarvitse odottaa kesälomaa matkahaaveiden toteutumiseen.
Mukavaa loppukesää kaikille. Heittäkää liiat odotukset romukoppaan ja ottakaa kesä vastaan sellaisena kuin se tulee.