Kuulumisia ja syötyä viime aikoina

Viime postauksen jälkeen vointi on pysynyt aika lailla samana. Joinakin päivinä huomaan toiveikkaasti jotakin pientä edistystä, ja voin melkein unohtaa olevani sairas, mutta kyllä sieltä on sitten ajoittain tultu alaskin ja kärvistelty kipujen kourissa. Ne hetken ovat henkisesti tosi raskaita, koska tuntuu, ettei toipuminen etene ollenkaan. Pelottaa myös, tekeekö refluksi jatkuvasti jotain vauriota ruokatorveeni ja kurkunpäähäni, joka voi pitkällä aikavälillä jopa kasvattaa syöpäriskiä. Olen jonossa ruokatorven tähystykseen, mutta voi olla, että joudun odottamaan vielä pitkään sinne pääsyä. Sen aikaa joudun siis kestämään epätietoisuutta.

Olen käsittänyt, ettei refluksitaudissa oireiden määrä välttämättä korreloi vaurioiden vakavuuden kanssa. Pahatkaan oireet eivät automaattisesti tarkoita sitä, että ruokatorvessa olisi mitään havaittavaa eroosiota. Ei se toisaalta hirveästi rauhoita mieltä, koska varma ei voi olla ilman sitä tähystystä.

Gradu ja muut opiskeluhommat ovat edenneet ihan mukavasti. Helpotti, kun päätin ottaa kaiken päivä kerrallaan ja olla liikaa suunnittelematta asioita eteenpäin. Tai, toki olen suunnitellut ja merkinnyt menot kalenteriin, mutta vain siinä määrin, että se vähän lisää hallinnan tunnetta ja vähentää viime hetken paniikkia. Niinä päivinä kun olen päättänyt tehdä hommia, teen itselleni jonkun pienen listan niistä asioista, jotka yritän sen päivän aikana saada hoidetuksi.

Kun hommat on saatu alkuun, tuntuvat ne usein mukavilta ja kiinnostavilta. Mutta alkuun pääseminen on hankalaa, ainakin minulle. Tuntuu puuduttavalta aloittaa artikkelin referoiminen. Tuntuu pitkäpiimäiseltä alkaa etsiä esseeseen lähteitä. Helpotan alkuun pääsemistä jakamalla kaiken pieniin osatavoitteisiin. Jopa huijaan itseäni hieman. Mä en lähde nyt kirjastolle kirjoittamaan gradua, vaan ihan vaan puen päälle ja lähden bussipysäkille. Tai, Mä en kirjoita esseetä, vaan laitan Wordin asetukset sellaisiksi, että se säästää aikaa ja vaivaa sitten joskus kun alan kirjoittaa. Tähän mennessä se on toiminut hyvin.

Käytän myös pomodoro -tekniikkaa. Asetan kännykän ajastimeen 25 minuuttia, jonka ajan teen työtä keskeytyksettä. Ei ole mitään hommaa, mitä ei jaksaisi tehdä 25 minuuttia kerrallaan. Kun ajastin hälyttää, pidän viiden minuutin hengähtämistauon, selaan nettiä ja venyttelen. Usein pitää jopa pakottaa itsensä pitämään tauko, niin tehokkaasti työt imaisevat mukaansa.

Sitten niihin viime päivien syömisiin.

Olen lyhyen blogiurani aikana kasvattanut ison kunnioituksen bloggaajia kohtaan, jotka jakavat blogissaan kauniita, houkuttelevia ruokakuvia. Nyt ymmärrän, mikä vaiva niiden eteen on nähty. Kun näytin omaa blogiani ja sen kuvia eräälle läheiselleni, purskahti hän nauruun. Ymmärrän hyvin, miksi.

IMG_20190119_101358928.jpg

Tämä on aika tyypillinen aamiaiseni. Ruisleipää, itse tehtyä hummuksentapaista, kurkkua ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Juomana hunaja-inkivääriteetä.

IMG_20190127_100116584.jpg

Puuro on tietysti go to -aamupalani useimpina aamuina. Tänään söin kauramaitoon keitetyn kaurapuuron, jossa oli maapähkinävoita, pellavansiemeniä ja kanelia. Lisukkeena itse keitetty rusina-luumukastike.

IMG_20190124_175916725.jpg

Tein muutama päivä sitten ison kattilallisen bataatti-peruna-porkkanasosekeittoa, ja söin sitä eilisiltaan asti. Lisukkeena parsakaalia ja uunissa paahdettuja kikherneitä.

Tälle viikolle pitäisi keksiä taas uusi resepti, jota voisi tehdä kerralla vähän isomman satsin, jotta ei tarvitse joka päivä kokkailla. Iidan matkassa -blogissa oli herkullisen oloinen tofu-broccolipaistoksen resepti. Jotain sellaista voisi tehdä itsekin kokeilla tällä viikolla.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *