Mitkä myytit vegaanius on murtanut?

Kuten olen jo pariin otteeseen blogissa todennut, siirtymiseni vegaaniseen ruokavalioon on käynyt asteittain. Ensin lähti klassisesti punainen liha ja kana, vasta paljon myöhemmin maitotuotteet, kananmunat ja kala. Ajattelin tosi pitkään, etten voisi koskaan siirtyä täysvegaaniseen ruokavalioon. Päässäni oli paljon uskomuksia ja tietynlaisia myyttejäkin, joita  toistelemalla yritin puolustella sitä, miksi söin vielä joitakin eläinperäisiä tuotteita. Nyt useamman kuukauden vegaaniuden jälkeen voin sanoa, että suurin osa niistä oli ihan turhia huolia ja pelkoja. Tässä lista joistakin mieleen tulevista myyteistä, jotka vegaanius on kohdallani onnistunut murtamaan.

Myytti 1: En voi koskaan luopua juustosta.

Olin ennen todellinen juustohiiri. Yleisin iltapalani oli lämpimät voileivät, joiden päällä oli  juustoraastetta- tai viipaleita. Leipä tai ateria ei vain tuntunut kokonaiselta ilman juustoa. Nyt tajuan sen olleen vain mielikuvituksen puutetta. Herkullisia ei-eläinperäisiä leivänpäällisiä on olemassa vaikka kuinka paljon. Hummusta, pestoa, misoa… Vegaanisia juustojakin on olemassa, mutta en itse käytä niitä, joten en voi sanoa niiden mausta mitään. Nykyisin kävelen kaupassa juustohyllyn ohi tuntematta mitään kaipuuta tai houkutusta, koska olen löytänyt maistuvia vaihtoehtoisia tuotteita, joista nautin vähintään yhtä paljon. Huomaan, että juuston syönti oli enemmän tottumus kuin mikään pakko tai riippuvuus.

Myytti 2: En saa vegaanina tarpeeksi proteiinia.

Tutkimusten mukaan ihmisen päivittäinen proteiinintarve on 0,7-1 grammaa painokiloa kohden, eli 50-kiloisella naisella se tekisi noin 35-50 grammaa päivässä. Vegaanille hyviä proteiininlähteitä ovat muun muassa pavut, tofu ja pähkinät. Nykyisin tuntuu, että ihmisten proteiinintarvetta vähän liioitellaan ruokamainoksissa, ja varsinkin kuntoilijoille tuputetaan kaikenlaisia proteiinirahkoja- patukoita ja pirtelöitä. Tavallinen, ei niin liikunnallista elämää viettävä ihminen kuitenkaan harvoin tarvitsee normaalin ruoan lisäksi mitään proteiinilisää.

Myytti 3: En voi ryhtyä vegaaniksi, koska olen yliherkkä soijalle.

Sain lapsena allergisen reaktion juotuani soijamaitoon tehtyä kaakaota, ja huuleni turposivat voimakkaasti. Siitä lähtien tunsin epäluuloa kaikkia soijatuotteita kohtaan, ja aina kun söin jotakin soijasta tehtyä, olin tuntevinani allergisen reaktion oireita suussani ja kurkussani. Totuus on se, että olin lapsena allerginen tosi monelle asialle (muun muassa monille hedelmille ja melkein kaikille siitepölyille), ja koska reaktio tuli pahimman allergiasesongin aikana, voi olla, ettei se laukaiseva tekijä ollutkaan soija. Tai jos oli, niin se on saattanut johtua ristiallergioista tai ympäristötekijöistä, kuten stressistä. Maistoin tofua ensimmäisen kerran sitten lapsuuden joskus toissavuonna, ja pidin allergialääkkeet lähellä varmuuden vuoksi, mutta elimistöni ei reagoinut siihen mitenkään. Nykyisin syön tofua ainakin 4 aterialla kuukauden aikana. Syön viikoittain myös misoa, ja viimeinen aluevaltaus, soijajogurtti, on niin ikään mennyt alas ilman mitään ongelmia. Harmittaa, että elin niin monta siinä uskossa, että olen pahasti allerginen soijalle, koska se on ehdottomasti vaikuttanut siihen, etten halunnut kokeilla vegaaniutta aikaisemmin.

Soija on muutenkin vähän kiistanalainen ruoka-aine monelle, ja sihen liittyy monia uskomuksia. Varsinkin miehet tuntuvat välttelevän soijaa siinä uskossa, että sen sisältämä fytoestrogeeni voi alentaa testosteronitasoja. Siitä ei tutkimuksissa ole kuitenkaan löydetty minkäänlaista näyttöä. Silti sitä toistellaan monessa mediassa ja varsinkin kuntoilupiireissä, kuin se olisi joku varmistettu tosiasia, mikä on tosi harmittavaa.

Myytti 4: Vegaaninen leivonta on hankalaa.

Ei ole, kunhan osaa kirjoittaa Googlen hakupalkkiin taikasanan ”vegaaninen.” Voin voi korvata vegaanisella margariinilla tai rypsärillä, kananmunat aquafaballa, chian- tai pellavansiemenillä. Kunhan käyttää vähän luovuutta ja mielikuvitusta, löytää kyllä keinon tehdä kaikkia mieliherkkujaan vegaanisena versiona. Itse olen tämän alkuvuoden aikana tehnyt esimerkiksi vegaanista banaanileipää, lettuja, mustikkamuffineita, taatelikakkua ja persikkacobbleria.

Vegaaniset naanleivät perunasta

Myytti 5: En voisi koskaan olla vegaani pitkäaikaisesti.

Youtube on pullollaan ex-vegaaneja, jotka väittävät saaneensa vegaanisesta ruokavaliosta pahoja terveysongelmia. Usein he valittavat vatsavaivoja, iho-ongelmia tai tunne-elämän ongelmia, jotka ovat maagisesti kadonneet muutaman päivän sisällä siitä kun ovat alkaneet syödä taas eläinperäisiä tuotteita. En halua kieltää kenenkään kokemusta tai sanoa, että ongelmat olisivat olleet vain heidän päänsä sisällä, mutta ei voi kieltää, etteikö näillä ihmisillä olisi selvästi ollut aika ongelmallista suhdetta ruokaan, joka on voinut vaikuttaa heidän kokemuksiinsa vegaaniudesta.

Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa tapaa olla vegaani: on sipsikaljavegaaneja, jotka syövät paljon vegaanista roskaruokaa, on raakavegaaneja, jotka syövät pelkästään kypsentämätöntä ruokaa, on fruitaristeja, jotka elävät jollakin 30:llä banaanilla päivässä… Tajuatte varmaan idean. Yleensä nämä ex-vegaanit tuppaavat olemaan sitä porukkaa, joka on ensin elänyt pelkillä raaoilla hedelmillä ja vihannesraasteilla vuoden tai kaksi, saattavat siinä välissä pitää jopa kuukauden mittaisia mehupaastoja, ja sitten ihmettelevät, miksi heille iskee erilaisia puutostauteja ja muita vakavia terveysongelmia. Valitettavasti heidän päätelmänsä on sitten, ettei vegaaninen ruokavalio ole terveellinen, eikä kukaan voi elää siten pitkäaikaisesti. Itse väittäisin, että maltillisella ja ravitsemuksellisesti riittävällä vegaaniruokavaliolla monilta ongelmilta olisi voitu välttyä.

Joka tapauksessa ennen vegaaniksi ryhtymistä itseäni pelottivat tällaiset tarinat ja olin vakuuttunut, että vaikka voisinkin olla vegaani vaikka joitakin viikkoja kerrallaan, olisi terveyshaittojen syntyminen jossakin matkan varrella väistämätöntä, jolloin pitäisi taas siirtyä joksikin aikaa eläinperäiseen ruokavalioon. Herkkävatsaisena ja aikoinaan IBS:stä kärsineenä olin varma, että papujen ja kuidun syöminen lisäisi vatsavaivojani ja turvotusta. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ehkä kuidun lisääminen ruokavalioon aiheutti viikon verran hieman enemmän vatsavaivoja, mutta mitään kovin suurta eroa entiseen en huomannut, ja siitä lähtien vatsa ja suolisto ovat olleet paremmassa kunnossa kuin koskaan. Toki refluksin puhkeaminen samoihin aikoihin kuin aloitin kasviperäisen ruokavalion herätti kysymyksiä, voisiko niiden välillä olla syy-yhteys, mutta toisaalta mulla on ollut jo aiemminkin samantyyppistä oireilua, joten voi kyse olla vain sattumasta. Onneksi oireet ovat myös helpottaneet tässä kuukausien myötä.

Jostakin syystä en osaa ikinä lopettaa postauksia mitenkään tyylikkäästi, joten jätänpä tämän vain tähän. Kivaa viikonloppua kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *