How not to die, eli WFBP -ruokavalion Raamattu

Sain viimein kirjastosta lainaan kasvipohjaisen ruokavalion suuren puolestapuhujan ja Nutritionfacts.org -nettisivuston isän, lääkäri Michael Gregerin How Not To Die -kirjan. Se onkin melkoinen tiiliskivi. Kirjassa on kaikkiaan 413 sivua, jonka jälkeen seuraa vielä reilusti yli 100 sivua lähdeviitteitä. Kirjasta on olemassa myös suomennos.

how not to die.jpg

Kirjassa käydään ensin läpi yleisimpiä sairauksia länsimaissa (sydän- ja verisuonitaudit, keuhkosairaudet, eri syöpätyyppejä, verenpainetauti, kakkostyypin diabetes, yms. yms.), ja miten niiden syntyä voi pyrkiä ruokavaliolla ennaltaehkäisemään, ja itse sairauksia jopa hoitamaan. Toisessa osassa Greger kertoo niistä ruoista, joita kannattaa lisätä ruokavalioonsa. Greger kutsuu keksimäänsä järjestelmää Daily Dozeniksi. Pähkinänkuoressa, Gregerin mukaan päivän aikana pitäisi nauttia kaikkiaan

kolme annosta erilaisia papuja

yksi annos marjoja

kolme annosta joitakin hedelmiä

yksi annos lehteviä vihanneksia (muun muassa parsakaali ja kukkakaali)

kaksi annosta vihreitä vihanneksia (näin tulkitsen sanan ”greens.” Niihin lukeutuu muun muassa lehtikaali ja pinaatti.)

kaksi annosta muita vihanneksia

yksi annos pellavansiemeniä

yksi annos pähkinöitä

yksi annos mausteita

kolme annosta kokojyvää

viisi annosta juomaa

yksi annos liikuntaa (esim. 90 minuuttia kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, tai 40 min hikijumppaa.)

Ja tietysti jo yhden aterian aikana voi saada helposti annoksen vaikkapa papuja, täysjyvää, lehteviä vihanneksia ja muita vihanneksia, eli nuo suositukset on melko helppo saada päivän aikana täyttymään, vaikka ei olisikaan koko ajan puputtamassa jotakin. Ja vaikka ei ihan kaikkia saisikaan joka päivä syötyä, on Daily Dozen kuitenkin hyödyllinen työkalu, jonka avulla voi suunnitella omia aterioitaan ja ostoslistaansa.

Itse en voisi tällä hetkellä syödä noin monipuolisesti ja runsaasti johtuen muun muassa refluksitaudistani ja tiukasta opiskelijabudjetistani (pähkinät ovat kalliita, jumankauta), mutta ihan vain syömällä omaan normaaliin tyyliini tekemättä enempiä muutoksia, saan jo varmasti 60-70 % suosituksista täytettyä.

Kirjasta on esitetty myös kriittisiä arvioita, ja Gregeriä on syytetty muun muassa tutkimusartikkeleiden valikoinnista ja tulkinnasta siten, että ne tukevat hänen WFPB -agendaansa. Kun kuitenkin miettii nykyistä länsimaista ruokavaliota ja sen vaikutusta ihmisten terveyteen, ei mielestäni henkilö, joka suosittaa tutkimusnäyttöön perustuen hedelmien ja vihannesten lisäämistä ruokavalioon ja prosessoitujen ja tyydyttynyttä eläinrasvaa sisältävien ruokien vähentämistä, varmastikaan aiheuta kansanterveydelle ja yhteiskunnalle minkäänlaista haittaa. Päinvastoin.

Tässä oma illalliseni, joka sisälsi kaikkiaan viisi kohtaa Daily Dozenista: pavut (kidneypavut & misotahna), lehtevät vihannekset (parsakaali), vihreät vihannekset (lehtikaali), muut vihannekset (porkkana) ja mausteet (kurkuma, mustapippuri, maustepippuri, korianteri, persilja). Jälkiruoaksi nautin vielä riisikakun, jonka päälle laitoin hieman maapähkinävoita ja banaania – siinäpä tuli vielä pikku annos hedelmiä ja pähkinöitäkin syötyä.

keitto 2.jpg

Vielä kun saisi liikuntaa lisättyä. Jo 90 minuuttia kävelyä päivän aikana olisi itselleni melkoinen saavutus, puhumattakaan siitä 40 minuutin hikiliikunnasta… Ehkä aloitan ihan nyt vaan tästä ruokavaliosta.

 

Kuvan lähde: Amazon.com

Hyvinvointi Liikunta Kirjat

Mitä sairaus on opettanut ja mitä söin tänään

Minua on aina hieman ärsyttänyt tiettyjen, varsinkin new age -henkisyydestä kiinnostuneiden ihmisten mantra siitä, miten vastoinkäymisillä on aina tarjottavanaan jokin viisaus. Että kaikilla elämän tapahtumilla olisi jokin tarkoitus, myös – ja varsinkin –  niillä surullisilla ja kivuliailla. Hyvinä aikoina olen itsekin pystynyt tuudittautumaan siihen uskoon. Ja onhan ajatus oikeasti kerrassaan kaunis ja lohduttava.

Elämän tapahtumilla on vain taipumus olla varsin sattumanvaraisia ja käsittämättömiä. Joskus hyvät teot johtavat hyviin seurauksiin ja pahat pahoihin. Toisinaan parhaatkin aikomukset ja teot voivat johtaa kärsimykseen, ja pahat teot tekijänsä vaurauteen ja onneen.

Oman sairastumisen jälkeen olen pohtinut aika paljon kärsimyksen merkitystä. Tällä hetkellä vain tuntuu, ettei sellaista ole kovin helposti tarjolla. Mikä ihmeen opetus se on, että minuun sattuu joka kerran kun juon kulauksen vettä, tai joudun kuluttamaan vähiä opiskelijan rahojani erilaisiin lääke- ja luontaistuotekokeiluihin, jotka eivät kuitenkaan tuo minkäänlaista tuntuvaa muutosta olooni? Tai siitä, että heräilen keskellä yötä kurkun poltteeseen tai yskänpuuskaan, ja kärsin sen vuoksi pahasta päiväväsymyksestä?

Jos tästä kaikesta väkisin haluaa jotain opetusta kaivaa, niin ainakin se, että olen ehkä oman sairastumisen vuoksi empaattisempi kroonisista kivuista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Enkä tarkoita, että olisin aiemmin ollut jotenkin epäempaattinen tai ilkeä. Ehkä enemmänkin välinpitämätön tai tahattoman vähättelevä. ”Ai sillä on refluksitauti? Laihduttaisi viisi kiloa, varmasti toisi oloon muutoksen.” tai ”Ai sillä on nivelrikko? Varmaan kivut helpottaisivat jos se lähtisi joskus lenkille tai uimaan.” Sellaisia arkisia, pohjimmiltaan hyväntahtoisia, mutta niin tietämättömiä ajatuksia, jotka tietää olla sanomatta ääneen, mutta jotka ovat olemassa siitä huolimatta.

Ehkä jatkossa voin kohdata vaivoistaan kertovan ihmisen aidon empaattisesti ja ymmärtäväisesti. Kivut vievät nopeasti voimat. Varsinkin krooniset, yöunta haittaavat kivut. Siitä seuraa helposti ikävä kierre, kun väsymys saa vähentämään liikuntaa tai himoitsemaan rasvaista ja sokerista ruokaa. Mikäli henkilön tukiverkosto on hauras, on tällaisessa tilassa helposti sairastua vaikka masennukseen, mikä entisestään heikentää ihmisen kapasiteettia jaksaa kipujen kanssa tai hakea apua.

Nyt hieman kivempaan aiheeseen, nimittäin siihen, mitä olen viime päivinä syönyt.

Syön joka päivä melko lailla samantyyppisiä asioita: jotain hiilihydraattia (perunaa, bataattia, riisiä tai ohraa), jotain vihannesta lisukkeeksi (hapankaalia, lehtikaalia, parsakaalia…) ja joku proteiini (tofua, erilaisia papuja).

Tässä joku bataatti-tofu-lehtikaali-hapankaali-juttu viime viikolta. Ihan herkkua, mutta vähän kuivaa, täytyy myöntää. Joku kastike olisi tehnyt terää, mutta valitettavasti refluksikolta on tomaattipohjaiset kastikkeet pannassa ainakin toistaiseksi.

tofu1.jpg

Tässä taas tämänpäiväinen tofu-bataatti-parsakaali-ruusukaali-juttu tältä päivältä. Kastikkeena sitruuna-oliiviöljy-yrttikastiketta. Rikoin vähän sääntöjä tuon kirpeän sitruunakastikkeen kanssa, mutta ah, se oli niin hyvää, että tällä hetkellä olen valmis kestämään seuraukset.

tofu2.jpg

Kuvitusta ei ole aamupalastani: kauramaitoon tehdystä kaurapuurosta, johon laitoin sekaan pellavansiemenrouhetta, maapähkinävoita ja pienen banaanin. Normaalisti söisin puuron kanssa runsaasti erilaisia marjoja, mutta ainakin tällä hetkellä niiden happamuus voisi pahentaa ruokatorven kipuja.

Illalliseksi ajattelin syödä misokeiton, johon keitän joukkoon puuroriisiä ja lisään jotain kasviksia. Refluksitaudista kärsivän pitää syödä päivän viimeinen ateria aika aikaisin, koska jos käy makuulle liian aikaisin syönnin jälkeen, on seurauksena varmasti pahoja oireita. Olen oppinut tämän kantapään kautta.

Siinäpä ote aika tyypillisistä syömisistäni päivän aikana. Ottaisin ilolla vastaan ideoita kasvipohjaisista, ei-happamista kastikkeista, joilla voisin tehdä aterioistani hieman vähemmän kuivia.

Hyvinvointi Mieli Terveys