Joulu on sujunut omalla kohdallani rauhallisesti. Pääsin joulukaranteenin jälkeen viettämään sitä pienen perheeni kesken, mistä olen suunnattoman onnellinen. Joulu on siis mennyt herkkuruokia syöden, pieniä kävelylenkkejä tehden ja tv-elokuvia katsellen. Laiskottelun lomassa mieleeni tuli kuitenkin äsken aihe, josta on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa blogiin tilannepäivitystä, nimittäin rahastosijoittamiseni tämänhetkisestä tilanteesta.

Tein ensimmäiset Nordnet-rahasto-ostoni kesällä 2019 ollessani vielä opiskelija. Valitsin sijoitusmuodoksi passiivisesti hoidetut indeksirahastot, jossa on matalat vuosittaiset hallinnointikulut.  Tein kuukausisäästösopimuksen pariin rahastoon ja lisäksi kokeiluna myös yhteen ETF-rahastoon, vaikka en edes kunnolla tiennyt, mistä ETF:ssä on kysymys.

Koronan vuoksi markkinoilla on myllertänyt tänä vuonna hurjasti ja alkuvuodesta osakekäppyröiden dipattua pidin sijoittamisessa parin kuukauden tauon, kun en tiennyt, lähestytäänkö tässä nyt uutta lamaa vai ei. Ne olivat huolen ja epävarmuuden täytteisiä aikoja kaikille, eivätkä suoraan sanottuna ne muutamat rahastoissa pyörineet sataset olleet päällimmäinen murheeni.

Helmi-huhtikuussa sijoitukseni arvot dippasivat reilusti hankinta-arvoa alemmas, mikä oli aloittelevalle sijoittajalle masentava kokemus. Kurssit ovat kuitenkin loppuvuotta kohden elpyneet, ja vuodessa kasvua on tullut 8,04 %, mikä on ihan mukavasti. Mistään älyttömistä rahasummista ei tietenkään puhuta, mutta vuosien aikana toivoakseni näistä pienistä puroista voi kasvaa iso virta.

Syksyn aikana taloudellinen elämäni on kokenut suuren muutoksen. Olen siirtynyt köyhyysrajalla elävästä opiskelijasta keskituloiseksi palkansaajaksi, jolla on jopa ASP-tili! Luulisi, että rahaa jäisi huomattavasti enemmän säästöön, mutta käytännössä säästämisessä on nyt omat, uudet haasteensa.  Välillä hämmästyttää, miten kallista aikuiselämä oikeastaan onkaan. Rahaa menee tietysti vuokraan, laskuihin ja ruokaan, kuten ennenkin. Ruokakulut ovat kuitenkin kasvaneet, koska töiden jälkeen sitä herkemmin käy vain ulkona syömässä tai ostaa jotain nopeaa lähimarketista, koska ei ole paukkuja lähteä tarjousten perässä hypermarkettiin viiden kilometrin päähän. Työmatkaa varten piti hommata auto, joten autolainan kuukausilyhennys, vakuutus ja bensa syövät oman osansa ansioistani. Lyhyessä ajassa on pitänyt ottaa haltuun ihan uudenlainen tapa käyttää rahaa. Koska tätä uutta tilannetta on kestänyt vasta pari kuukautta, en voi sanoa vielä ihan täysin handlaavani sitä. Olen kuitenkin alkanut seurata kuluttamistani tarkemmalla silmällä, jotta voisin muodostaa kuvan keskimääräisestä kuukausibudjetista, ja ennen kaikkea siitä, mihin mahdollisesti tulee tuhlattua liikaa. Nekin rahat voisi vaikka sijoittaa tai laittaa asuntosäästötilille.

Yritän pitää mielessä, että tämä kaikki on mulle vielä uutta, joten yritän olla itselleni armollinen, vaikka joskus rahaa kuluisikin johonkin turhuuteen pelkästä mukavuudenhalusta. Huolellinen ja suunnitelmallinen rahankäyttö ei tule suurimmalle osalle ihmisistä automaattisesti, vaan sitä täytyy oikeasti aktiivisesti opetella. Se taas vie aikaa ja energiaa, jota ei töiden jälkeen ole kauheasti ylimääräistä.

Ensi vuoden taloudellisia tavoitteitani voisivat olla järkevän kuukausibudjetin määrittäminen ja siinä pysyminen, saada säästöön 10-40 % kuukausituloistani sekä jatkaa rahastosijoittamista hieman suuremmilla kuukausittaisilla summilla.

Vielä lopuksi rauhallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta Lilyn lukijoille! Toivottavasti ensi vuonna maailmassa olisi hieman vähemmän myllerrystä.

Kuva: Micheile Henderson on Unsplash

Nyt kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan, voisin listailla vähän vuoden mieleenpainuvimpia leffoja ja sarjoja. Tuntuu, että streaming-palveluiden huiman nousun myötä ihmiset katsovat nykyisin aika lailla samoja juttuja, joten samat leffat ja sarjat löytyvät varmasti myös muiden listoilta. Viihteen laatu on kuitenkin parhaimmillaan ihan huikeaa, joten ehkä sillä ei ole niin merkitystä, että ollaan kaikki vähän sopuleita.

VUODEN 2020 TV-SARJAT

I May Destroy You (2020- )
Maratoonasin tämän tällä viikolla kahdessa päivässä. Sarjassa käsitellään suostumusta ja kehollisen koskemattomuuden rikkoutumisen seurauksia. Rankkaa aihetta käsitellään rehellisesti ja avoimesti, mutta se ei raikkautensa ja huumorinsa vuoksi käy koskaan liian ahdistavaksi. Olen jo alkanut tottua siihen, että kauden viimeinen jakso aiheuttaa pettymyksen, mutta tässä sarjassa se tuntui pikemminkin parantavalta. Tämä saattaa olla jopa vuoden vaikuttavin kulttuurielämys.

Derry Girls (2018- )
Tämä teinityttöjen (ja pojan) elämästä kertova sarja sijoittuu mielenkiintoiseen aikaan Irlannin historiassa. Sekoilun taustalla siis Pohjois-Irlannin ja Englannin välinen kriisi ja IRA:n pommitukset. Myös 90-luvun teini-ilmiöt ja musiikki ovat sarjassa ihanasti läsnä.

Queens Gambit (2020)
Tämä oli I May Destroy You -sarjan ohella yksi vuoden koukuttavimmista sarjoista. Tykkäsin erityisesti sen rauhallisesta ja tunnelmallisesta etenemistahdista. Siitä, miten se otti aikansa tutustuakseen päähenkilöön, shakkinero Beth Harmoniin ja tämän maailmaan. Nykysarjoissa tuntuu jopa harvinaiselta, että keskitytään vain yhteen hahmoon eikä rakenneta samanaikaisesti tarinankaarta monelle eri hahmolle. Sarja tuntui siis hyvältä tavalla vanhanaikaiselta.

The Crown, S4 (2016- )
Katsoin aikoinaan jonkin aikaa The Crownin 1-kautta, mutta aktivoiduin uudestaan vasta nyt ”Diana-kauden”aikana. Kausi oli mielestäni melko epätasainen. Siinä oli omat kohokohtansa, mutta myös suvantonsa. Rakastin erityisesti Gillian Andersonin tulkintaa rautarouva Margaret Thatcherista. Prinssi Charlesista annetaan kuva täytenä vätyksenä, mikä oli vähän yllättävää. Näyttelijä on sen verran söpö, ettei esimerkiksi Charlesin ja Dianan välinen ikäero tule kovin hyvin esille. Vaikka tiedän, että The Crown on täyttä fiktiota, olin silti vähän pettynyt, miten paljon sarja muunteli historiaa ja tapahtumien kulkua.

Masterchef Australia (2009- )
Ikisuosikkini palasi täysin uusilla juontajilla, mutta kaikkien fanien tuntemilla ja rakastamilla all star -kilpailijoilla, mikä oli mielestäni fiksu veto ohjelmantekijöiltä. Aiemmin en olisi voinut kuvitellaakaan Masterchefiä ilman Mattia, Georgea ja Garya juontajina, mutta melko nopeasti tiukka skottikokki Jock, periaustralialainen lad Andy ja hienostunut, mutta hieman hörhö Mel lämmittivät sydämeni. Masterchef Australia on aina kuin tuulahdus kesää Suomen ankean talven keskelle. Tunnelma kilpailijoiden välillä on lämmin ja kannustava, mikä on poikkeuksellista reality-kilpailuissa.

A Suitable Boy (2020)
Tämä Vikram Sethin järkälemäinen romaani jäi vuosia sitten kesken, mutta onneksi sain kokea sen Netflixin sarjana. Alku oli ehkä vähän kankea; näytteleminen oli makuuni liioiteltua ja päähenkilö, älykäs, kaunis ja lempeä Lata hieman liian täydellinen ja ilman samastumispintaa. Sarja alkoi kuitenkin jossain vaiheessa koukuttaa ja katsoin sen loppuun ihan hyvillä mielin, vaikka sarjassa olikin feministin näkökulmasta monia turhauttavia piirteitä.

Community (2009-2015)
Tämä sarja oli pahimman koronakevään pelastus. Hauska sarja, joka kuitenkin loppua kohden alkoi kärsiä sitcomeille tyypillisestä ongelmasta, hahmojen muuttumisesta yksiulotteisiksi karikatyyreiksi itsestään. Sarja oli toisaalta tästä itsekin tietoinen ja vitsaili sen kustannuksella.

Paatal Lok (2020)
Katsoin tämän intialaisen sarjan Amazonista primesta. Monitahoinen ja raaka ”rosvot ja poliisit” -ajojahti, jossa keskeisinä teemoina muun muassa valta, korruptio ja kastijärjestelmän (tai oikeastaan kaikkien ihmisiä eri asemaan asettavien järjestelmien) epäoikeudenmukaisuus. Koukuttava ja ajatuksia herättävä, mutta omaan makuuni hieman liikaa raakuudella mässäilevä sarja.

VUODEN 2020 ELOKUVIA

I’m Thinking of Ending Things (2020)
Charlie Kaufmanin The Eternal Sunshine of the Spotless Mind oli aikoinaan lempielokuviani, joten eipä yllätys, että myös tämä leffa antoi paljon pureksittavaa. Tykkään ylipäätään surrealistisista elementeistä elokuvissa, niistä hetkistä, jolloin uni, todellisuus ja fantasia sekoittuvat ja muuttuvat ihanaksi (tai painajaismaiseksi) sekamelskaksi, ja oikeastaan koko elokuva oli sitä. Lisäksi Jesse Plemons on söpö. Eipä muuta.

I Don’t Feel at Home in This World Anymore (2017)
Tämä on jo muutamia vuosia vanha, mutta katsoin sen ekaa kertaa vasta tänä vuonna. Kiteytty hienosti omatkin tunnelmat ihmisyyttä kohtaan, mutta antoi onneksi myös pienen toivonkipinän. Elijah Wood tekee nykyisin tosi mielenkiintoisia rooleja.

Ludo (2020)
Bollywood-elokuva Amazon Primesta. Elokuvassa seurataan neljää erilaista tarinaa, jotka risteävät eri kohdissa. Taustalla Paatal Lokin tavoin rikostarina, mutta tunnelma on kepeä ja romanttinen. Hauskat hahmot, vauhdikas juoni ja vahvat näyttelijäsuoritukset olivat elokuvan kantava voima. Joistakin yli-imelistä kohtauksista en niin välittänyt.

Jallikattu (2019)
Tämäkin Primesta. Harvoin tulee nähtyä näin totutusta poikkeavaa elokuvaa. Jallikattu on Mollywood-elokuva, eli Intian malayalamkielisen elokuvateollisuuden tuotos. Ehkä kaikista näistä katsomistani puhtaimmin taide-elokuva. Elokuvan pikkukylän teurastajalta karkaa puhveli, jonka metsästämisestä tulee kylän miesten pakkomielle. Kaaos seuraa, kun vuosien aikana kertyneet kaunat nousevat pintaan jahdin aikana. Taustalla oleva teema on ihmisen eläimellisyys. Kiinnostava katselukokemus.

Mitkä oli teidän vuoden 2020 suosikkileffoja- ja sarjoja?

Kuvien lähde: IMDB. En omista oikeuksia. Kuvien käyttö Fair Use -periaatteiden mukaista.