Olen tykännyt tosi paljon postauksista, joissa bloggaajat kertovat viikon ruokaostoksistaan ja syömisistään. Ajattelin itsekin kirjata viikon ajan ylös tarkemmin, mitä tulee kaupasta ostettua ja kotona kokkailtua.

Kirjasin parina päivänä myös syömiseni Cronometeriin, jotta näkisin, saanko päivän aikana kaikki tarvitsemani ravintoaineet, vai onko ruokavaliossani kenties jotain pientä tuunattavaa. En normaalisti käytä Cronometerin tyyppisiä sivustoja, koska suoraan sanottuna omien syömisten näkeminen mustaa valkoisella aiheuttaa itselleni vain ylimääräistä stressiä. Helposti tulee tunne, että mä kuolen varmaan heti kohta jos en saakaan kaikkia päivän magnesiumejani. Syömisen ei pitäisi olla mikään suoritus, jota voi loputtomasti parantaa ja optimoida. Ruoan ja syömisen tehtävä on ennen kaikkea ravita ja tuottaa nautintoa.

Intuitiivinen syöminen tarkoittaa eri ihmisille todella eri asioita. Itselleni se tarkoittaa sitä, että syön silloin kun on nälkä ja pyrin saamaan proteiinini, hiilarini ja rasvani niin hyvistä lähteistä kuin mahdollista, mutta en kiellä itseltäni herkutteluakaan jos jotakin tekee mieli.

Nyt viikon ruoka/ostospäiväkirjaani. Disclaimerina alkuun, että en suosittele kenenkään syövän tismalleen samalla tavalla kuin minä, enkä millään tavalla väitä, että tällainen ruokavalio olisi ainoa oikea.

Maanantai

Lounas yliopistolla 2,60 e

Ostokset Prismasta, yht. 11, 13 e

Yhteensä 13,73 e

(En muistanut ottaa ylös tämän päivän syömisiä, mutta varmasti aloitin aamun kaurapuurolla ja illallisella taisin syödä viikonlopulta jäänyttä tofuwokkia.)

Tiistai

Aamupalaksi söin kaurapuuroa, maapähkinävoita ja pakastemustikoita.

Lounaaksi tein punakaali-pakastevihannes-kikhernesörsseliä basmatiriisin kanssa.

Välipalaksi kaksi kauraleipää maapähkinävoin ja hillon kanssa.

Iltapalaksi kaksi avokadoleipää.

Rahaa kului nolla euroa, koska en käynyt kaupassa vaan hyödynsin jääkaapista ja pakastimesta jo löytyviä aineksia.

Keskiviikko

Aamupalaksi kaurapuuroa pakastemustikoilla, maapähkinävoilla ja itse tehdyllä omenasoseella.

Lounas yliopistolla, 2,60 e.

Illalliseksi edellispäivän punakaali-papusörsseliä

Iltapalaksi kaksi avokadoleipää ja vielä yksi makea leipä, jonka päälle laitoin maapähkinävoita ja hilloa

Rahaa kului yhteensä 2,60 euroa.

Torstai

Aamupalaksi kaurapuuroa samoilla lisukkeilla kuin viimeksi.

Lounaaksi punakaali-papusörsseliä riisin kanssa (tämä oli kyllä riittoisaa! Yhdestä isosta satsista riitti kolmelle päivälle.)

Jälkkäriksi kauraleipä maapähkinävoilla ja omenasoseella

Illalliseksi tomaatti-linssi-kasviskeittoa täysjyväpastalla.

Iltapalaksi kaksi kauraleivänpalasta, joiden päälle laitoin maapähkinävoita ja omenasosetta.

Perjantai

Kaurapuuro mustikoilla, omenasoseella ja maapähkinävoilla.

Lounaaksi edellisillalta jäänyttä linssikeittoa.

Kävin kaupassa, ja ostosten hinnaksi tuli 5,04 euroa.

Päivälliseksi tein uuden linssikeiton, mutta laitoin lisäksi joukkoon pari kourallista punakaalia.

Iltapalaksi pari kauraleipää maapähkinävoilla ja kurkulla.

Herkuttelin illalla lisäksi kekseillä.

Yhteensä rahaa kului 5,04 euroa.

Lauantai

Aamupalaksi kaurapuuro, mustikoita, omenasosetta ja maapähkinävoita.

Välipalaksi muutama keksi.

Lounaaksi edellispäivän linssikeittoa ja kauraleipäpala maapähkinävoilla ja kurkulla.

Jälkkäriksi yksi kauraleipäpala maapähkinävoilla ja omenasoseella.

Illalla ei ollut kauhea nälkä, joten söin vain muutaman viininlehtikääryleen (ostettu viime viikolla Lidlistä) ja keksin.

Sunnuntai

Aamupalaksi, yllätys yllätys, kaurapuuro mustikoilla, omenasoseella ja maapähkinävoilla.

Lounaaksi kikherne”tonnikalaa”, basmatiriisiä, punakaalia ja pakastevihanneksia.

Jälkkäriksi muutama keksi.

Iltapalaksi suunnittelen syöväni kaksi lämmintä kauraleipää: toisen päällä kikhernetonnikalaa ja kurkkua ja toisen maapähkinävoita ja omenasosetta. Kaupassa en aio enää käydä: teen sitten isomman ostosreissun huomenna.

Yhteensä viikon aikana kului ruokaan 21,37 euroa.

Kulutin tällä viikolla poikkeuksellisen vähän rahaa ruokaan, mutta aika harvoin ruokabudjetti muutenkaan ylittää 30 euroa. Ellen olisi käynyt pari kertaa yliopistolla syömässä, olisin joutunut käymään useammin kaupassa ostamassa täydennystä. Edellisellä viikolla ostin paljon säilyviä ruokia, esim. pakasteita, joita olen voinut hyödyntää tälläkin viikolla.

Mitä tulee itse syömisiin, söin mielestäni suht terveellisesti. Paljon kuituja ja kasviksia, proteiinia hyvistä lähteistä (pavut, tofu, maapähkinävoi, soijamaito) ja rasvaakin jonkun verran (oliiviöljy ruoanlaitossa, avokadot, maapähkinävoi). Herkuttelin välillä maapähkinävoi-hillo/omenasoseleivillä ja kekseillä.

En yleensä syö joka ikinen viikko samoja asioita, vaan syön ehkä yhden viikon ajan vähän samanlaisia ruokia (kuten tällä esimerkkiviikolla), mutta sitten seuraavan kerran kun käyn isolla kauppareissulla, ostankin vähän erilaisia aineksia. Proteiinin- ja hiilarinlähde ja kasvikset vaihtuvat, mikä takaa sen, etteivät syömiset käy liian yksitoikkoisiksi ja saan pitkällä aikavälillä suurimman osan tarvitsemistani vitamiineista ja hivenaineista.

Cronometerin mukaan saan päivässä keskimäärin noin 1500-1700 kaloria, mikä mielestäni on ihan jees ottaen huomioon, että kasvisruoassa on vähemmän kaloreita kuin liharuoissa, tai sitä joutuu syömään isompia annoksia saadakseen saman kalorimäärän. Olen myöskin aika pienikokoinen, enkä joka päivä fyysisesti aktiivinen. Suurin osa ajasta kuluu tietokonetuolissa istuen tai sohvalla löhöten, joskin kyllä viikkoon mahtuu myös pyöräilylenkkejä, 1-2 salitreeniä ja arjen hyötyliikuntaa. Mitään isoja puutoksia ei ilmennyt vitamiinien tai hivenaineiden saannissakaan, tosin rautaa ja b12 sain aika vähänlaisesti. Ruoan lisäksi otin kuitenkin muutamana päivänä nestemäistä rautalisää (Iron vital F) ja b12-vitamiinia puutosten ehkäisemiseksi.

Oli ihan kiva kirjata tarkasti ylös omat ostoksensa ja syömisensä tämän viikon ajan. Niistä tulee tietoisemmaksi ja saattaa myös huomata joitakin ongelmakohtia omassa kulutuskäytöksessään ja ruokavaliossaan. Ehkä siitä olisi enemmän hyötyä, jos samaa jaksaisi tehdä vähän pidempääkin, esimerkiksi kokonaisen kuukauden ajan. Ehkä tällainen viikon ”pistokoe” kuitenkin riittää tältä erää.

Katson dokumenttielokuvia usein Netflixistä, mutta aniharvoin elokuvateatterissa. Ehkä itsellä on vähän liiankin juurtunut käsitys siitä, että dokumentit katsotaan kotisohvalla ja teatteriin mennään katsomaan lähinnä niitä action-pläjäyksiä. Päätin kuitenkin haastaa itseni, ja kävin tänään katsomassa The Game Changers -dokkarin. Lisämotivaatiota toi se, että halusin jollakin tavalla tukea elokuvantekijöitä ja sen taustalla olevaa veganismiaatetta. Koin sen siis tietyllä tavalla velvollisuudekseni. Pyrin kuitenkin katsomaan sitä mahdollisimman kriittisellä silmällä, pitäen mielessä, että vaikka siinä esitellään joitakin tieteellisiä tutkimustuloksia, on se kuitenkin ensisijaisesti elokuva, jonka tavoitteena on viihdyttää ja vakuuttaa. Itseäni kiinnosti nähdä, miten elokuva onnistuu taiteilemaan viihdyttävyyden ja tieteellisyyden välillä, ja tehtäisiinkö välillä liian isoja uhrauksia jomman kumman kustannuksella.

Kuten vuoden 2017 What the Health -dokumentissa, tässäkin keskiöön asetetaan ”perusjamppa”, joka henkilökohtaisista syistä alkaa selvittää asioita ja haastaa käsityksiä, joita hänellä on ollut lihansyönnistä ja urheilijan optimaalisesta ruokavaliosta. Tässä dokumentissa siinä roolissa toimii UFC-taistelija James Wilks, joka päättää loukkaantumisensa ja isänsä sydänkohtauksen seurauksena etsiä käsiinsä vegaanisia urheilijoita ja tutkijoita, jotka yksi toisensa perään debunkkaavat ihmisten luutuneet käsitykset  lihansyönnin tärkeydestä terveydelle ja urheilusuorituksille. Roolistahan siinä loppujen lopuksi on kyse – on todella vaikea uskoa, että James Wilks itse olisi tehnyt niin paljon taustatyötä kuin elokuvan tekeminen olisi vaatinut. Mutta kaipa se ”ihmettelevän perusjampan” rooli on tärkeä tällaisten elokuvien narratiivin kannalta.

Itselleni eivät elokuvassa esitetyt tieteelliset teoriat ja tutkimustulokset olleet mitenkään uusia, vaan olen tässä lyhyen vegaaniuteni aikana jo törmännyt niihin monesta eri lähteestä. Oli kuitenkin ihan kiva kuulla niistä taas uudelleen, ikään kuin muistin virkistykseksi, että miksi alun perin olen tälle tielle lähtenytkään. Hienosti elokuvassa otettiin kantaa myös lihansyönnin katastrofaalisiin ympäristövaikutuksiin.

Vaikka elokuvassa haastateltiinkin paljon naisurheilijoita, oli sen sävy kuitenkin enimmäkseen aika miehinen. Se tuntui olevan ensisijaisesti suunnattu nuorille miehille, joilla on varmasti naisia enemmän ennakkoluuloja vegaaniutta kohtaan. Onhan koko meidän kulttuuri rakentunut sen myytin ympärille, että ”mies tuo lihan pöytään”ja ainoastaan naiset ja nynnyt syö salaattia. Soijakin (mukamas) nostaa estrogeenitasoja ja vie lihakset. Kuntoilupiireissä liikkuu turhan paljon bro sciencea, joten on tärkeää, että dokumentissa tarjotaan niille oikeaan tieteeseen perustuva vastine. Jollakin tavoin näkisin myös, että siirtyminen lihansyönnistä kasvissyöntiin on kuin vertauskuva siitä laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta, joka on tapahtunut käsityksissä siitä, mikä tekee miehestä ja miehen, ja mikä on heidän roolinsa tässä kovasti muuttuneessa maailmassa.

Elokuvassa korostui voimakkaasti yksittäisten urheilijoiden henkilökohtaiset anekdootit vegaaniseen ruokavalioon siirtymisestä ja suoritustensa paranemisesta, ja vaikka ne tekevätkin hyvän tarinan, ei se kuitenkaan ole vahvasti tieteellistä. Onneksi tiedettä oli kuitenkin tarpeeksi, ettei se alkanut liikaa häiritä.

Mutta ah, näin naisen näkökulmasta oli kyllä tosi virkistävää nähdä valkokankaalla salskeita vegaanimiehiä. Onko oikeasti mitään kuumempaa kuin eettisesti valveutunut vegaanimies, joka pitää huolta itsestään ja ympäristöstä? I think not.

Kaiken kaikkiaan The Game Changers oli positiivinen katselukokemus. Toivottavasti se herättää kiinnostusta ja laajempaa keskustelua mediassa ruokavalioon liittyvistä myyteistä ja suoranaisista valheista.

Elokuvan päätyttyä aloin miettiä, olenko huomannut kunnossani ja palautumisessani mitään muutosta vegaaniksi siirtymisen jälkeen. Ja onhan niitä muutoksia ollut paljonkin, parempaan suuntaan. Salitreenin jälkeen mulla ei ole enää niin kovia ja pitkäkestoisia lihaskipuja kuin ennen, vaikka en treenaa yhtään sen kevyemmin kuin ennenkään. Pyöräilen nykyään kovempaa vauhtia kuin ennen ja tuntuu myös, että kestävyyteni on kasvanut huomattavasti. Nyt 30-vuotiaana koen olevani fyysisesti parhaimmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Joten omallakin kohdallani voin sanoa, että vegaaniuden ja kunnon parantumisen välillä voi hyvinkin olla yhteys.

Ei voi muuta sanoa, kuin alkakaas vegaaneiksi, ihmiset! Itsenne ja ympäristön takia.