Sijoitusvuosi 2020 ja pohdintoja uudenlaisesta rahankäyttötavasta

Joulu on sujunut omalla kohdallani rauhallisesti. Pääsin joulukaranteenin jälkeen viettämään sitä pienen perheeni kesken, mistä olen suunnattoman onnellinen. Joulu on siis mennyt herkkuruokia syöden, pieniä kävelylenkkejä tehden ja tv-elokuvia katsellen. Laiskottelun lomassa mieleeni tuli kuitenkin äsken aihe, josta on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa blogiin tilannepäivitystä, nimittäin rahastosijoittamiseni tämänhetkisestä tilanteesta.

Tein ensimmäiset Nordnet-rahasto-ostoni kesällä 2019 ollessani vielä opiskelija. Valitsin sijoitusmuodoksi passiivisesti hoidetut indeksirahastot, jossa on matalat vuosittaiset hallinnointikulut.  Tein kuukausisäästösopimuksen pariin rahastoon ja lisäksi kokeiluna myös yhteen ETF-rahastoon, vaikka en edes kunnolla tiennyt, mistä ETF:ssä on kysymys.

Koronan vuoksi markkinoilla on myllertänyt tänä vuonna hurjasti ja alkuvuodesta osakekäppyröiden dipattua pidin sijoittamisessa parin kuukauden tauon, kun en tiennyt, lähestytäänkö tässä nyt uutta lamaa vai ei. Ne olivat huolen ja epävarmuuden täytteisiä aikoja kaikille, eivätkä suoraan sanottuna ne muutamat rahastoissa pyörineet sataset olleet päällimmäinen murheeni.

Helmi-huhtikuussa sijoitukseni arvot dippasivat reilusti hankinta-arvoa alemmas, mikä oli aloittelevalle sijoittajalle masentava kokemus. Kurssit ovat kuitenkin loppuvuotta kohden elpyneet, ja vuodessa kasvua on tullut 8,04 %, mikä on ihan mukavasti. Mistään älyttömistä rahasummista ei tietenkään puhuta, mutta vuosien aikana toivoakseni näistä pienistä puroista voi kasvaa iso virta.

Syksyn aikana taloudellinen elämäni on kokenut suuren muutoksen. Olen siirtynyt köyhyysrajalla elävästä opiskelijasta keskituloiseksi palkansaajaksi, jolla on jopa ASP-tili! Luulisi, että rahaa jäisi huomattavasti enemmän säästöön, mutta käytännössä säästämisessä on nyt omat, uudet haasteensa.  Välillä hämmästyttää, miten kallista aikuiselämä oikeastaan onkaan. Rahaa menee tietysti vuokraan, laskuihin ja ruokaan, kuten ennenkin. Ruokakulut ovat kuitenkin kasvaneet, koska töiden jälkeen sitä herkemmin käy vain ulkona syömässä tai ostaa jotain nopeaa lähimarketista, koska ei ole paukkuja lähteä tarjousten perässä hypermarkettiin viiden kilometrin päähän. Työmatkaa varten piti hommata auto, joten autolainan kuukausilyhennys, vakuutus ja bensa syövät oman osansa ansioistani. Lyhyessä ajassa on pitänyt ottaa haltuun ihan uudenlainen tapa käyttää rahaa. Koska tätä uutta tilannetta on kestänyt vasta pari kuukautta, en voi sanoa vielä ihan täysin handlaavani sitä. Olen kuitenkin alkanut seurata kuluttamistani tarkemmalla silmällä, jotta voisin muodostaa kuvan keskimääräisestä kuukausibudjetista, ja ennen kaikkea siitä, mihin mahdollisesti tulee tuhlattua liikaa. Nekin rahat voisi vaikka sijoittaa tai laittaa asuntosäästötilille.

Yritän pitää mielessä, että tämä kaikki on mulle vielä uutta, joten yritän olla itselleni armollinen, vaikka joskus rahaa kuluisikin johonkin turhuuteen pelkästä mukavuudenhalusta. Huolellinen ja suunnitelmallinen rahankäyttö ei tule suurimmalle osalle ihmisistä automaattisesti, vaan sitä täytyy oikeasti aktiivisesti opetella. Se taas vie aikaa ja energiaa, jota ei töiden jälkeen ole kauheasti ylimääräistä.

Ensi vuoden taloudellisia tavoitteitani voisivat olla järkevän kuukausibudjetin määrittäminen ja siinä pysyminen, saada säästöön 10-40 % kuukausituloistani sekä jatkaa rahastosijoittamista hieman suuremmilla kuukausittaisilla summilla.

Vielä lopuksi rauhallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta Lilyn lukijoille! Toivottavasti ensi vuonna maailmassa olisi hieman vähemmän myllerrystä.

Kuva: Micheile Henderson on Unsplash