AUSTRALIA IS CALLING…

malaga_puerto8.jpg

Tasan 2 viikkoa ja tää tyttö istuu lentokoneessa. Siis en ihan vielä käsitä, että aikaa tähän parin kuukauden irtiottoon on enää 14 päivää?! Tää koko reissu on tuntunut tosi utopistiselta ja kaukaiselta, vaikka sitä olen pyöritellytkin päässä lähes jokaisena vapaana hetkenä. Ajatukset vain sattuvat karkaamaan pakkauslistoihin ja paikoista haaveiluun vähän liian usein. Mistäköhän mahtaisi johtua? Päällimmäinen fiilis on tottakai älyttömän innostunut, mutta samalla silloin tällöin hiipii mieleen pieni jännitys. Mitenköhän sitä tulee pärjättyä, sillä tää on kuitenkin mun eka pidempi ja täysin erilainen reissu kuin aiemmat.

Mä lennän eka Melbourneen, jossa vietän muutaman päivän, josta jatkan matkaa Sydneyyn. Sydneyssä treffaan viimein mun reissukamun ja lähdetään kulkemaan Australian itärannikkoa pohjoista kohti. Me ei olla tehty paljoa mitään suunnitelmia, muuta kuin katseltu kiinnostavia paikkoja. Australiassa tullaan vietettyä noin kuukauden päivät, joten saa nähdä mihin asti me ehditään (ja rahat riittää). Siellä matkan varrella tulee olemaan lukematon määrä mahtavia paikkoja ja toivon, että ehditään näkeen niistä mahdollisimman monta.

Australiasta olisi tarkoitus lentää Balille, mutta suoraan sanottuna tuon toisen kuukauden suunnitelmat on vielä enemmän auki kuin ensimmäisen. Mulla tai meillä ei ole vielä lentoja mihinkään ja kaikki mahdollisuudet on pidetty avoinna. Kaiken lisäksi ollaan suunniteltu näitä reissuja sen verran paljon erikseen, joten on myös mahdollista, että jatketaan matkaa jossain kohtaa yksin. Saa nähdä mihin tie vie ja se tässä on aika kutkuttavaa! Ainoa tieto reissun loppupäästä on se, että mä lennän Singaporesta jouluksi kotiin.

Jännittää, hihityttää, enkä millään meinaisi malttaa olla puhumatta tai tekemättä mitään reissuun liittyvää. Muistan, kuinka olen jo monen vuoden ajan haaveillut Australiasta, mutta se on aina tuntunut niin mahdottomalta. Ja Balin kanssa sama juttu. Ja reppureissun. Mutta mun sisällä on viimeistään viime aikoina herännyt se ääni, että jos haluan jotain niin why the hell no? Täällä eletään vaan kerran ja jos mulla on pienikin mahdollisuus toteuttaa mun unelmia, niin miksi jättäisin sen mahdollisuuden käyttämättä?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *