Kulttuurieroja: Espanja-Suomi
Olen viettänyt maahanmuuttajan elämää viimeiset pari vuotta ja sinä aikana on tullut opittua melkonen määrä uusia asioita. Rakastan nykyistä asuinmaatani, mutta kyllä mä silti tulen aina olemaan se suomityttö. Tietyissä asioissa sitä miettii, kuinka paljon helpommin tai paremmin se hoidetaan Suomessa. Mutta vähintään yhtä usein tulee mietittyä, kuinka paljon parempia jotkut asiat täällä puolestaan ovat. Tällä kertaa keskityn niihin asioihin, joita tulee vastaan päivittäin.
Kieli ja puhuminen. Täällä puhutaan paljon, kovaa ja koko ajan. Viimeksi Suomessa käydessäni huokailin moneen kertaan, kuinka hiljaista kaikkialla oli. Ekan vuoden seurustelun aikana huomasin, kuinka poikaystäväni usein hiljaisen hetken tullessa yritti lähes väkisin keksiä uusia puheenaiheita, ja myöhemmin tajusinkin huomauttaa hänelle, että mulle on ihan ok olla välillä vaan hiljaa. Kaveriporukassa ollessa mun on välillä vaikea saada sanaa suustani ja mun suomalaisten kavereiden tullessa ekaa kertaa espanjalaisten seuraan illan istujaisissa, he kyselevät ”huutaako nää aina tällälailla?”.
Oma tila. Suomalaisilla se oma reviiri on ainakin noin metrin ja sen sisäpuolelle pääsee vain harvat ja valitut. Espanjassa tavatessasi uuden henkilön annat hänelle heti alkajaisiksi poskipusut kättelyn sijaan. Meikkikaupan myyjä saattaa kaapata sinut kainaloonsa etsiessänne yhdessä tiettyä ripsiväriä. Julkisissa kulkuvälineissä tai puiston penkillä ei ole ongelmaa istua toisen viereen.
Kehuminen ja ”nimittely”. Todella tyypillistä on, että puhutellessasi ihmistä käytät hänen nimeään tai jotain muuta käsitettä. Verikokeen ottava hoitaja lisää jokaisen ohjeen perään oman nimesi. Asiakas ja asiakaspalvelija puhuttelevat toisiaan señorana, guapana (=kaunis) tai cariñona (=rakas). Kaverin tai tuttavan tavatessa on hyvin yleistä kehaista ”Que guapa/o eres!” (= Voi kuinka kaunis/komea oletkaan!).
Ruokailuajat ja siesta. Lounas syödään siinä 14-16 välisenä aikana ja illallinen kello 20 jälkeen, yleensä vasta auringon laskettua. En ole täysin tottunut tähän vieläkään, vaan syön silloin kun on nälkä eli yleensä ihan eri aikoihin. Asioista ja ajankohdista sovittaessa saatetaan sanoa, että nähdään ruoan jälkeen, mikä voi tarkoittaa kaikkea siinä 15-18 välillä. Ruokailuajat tuntuu olevan ihan älyttömän tärkeitä espanjalaisille ja niitä jos jotain on hyvä noudattaa.
Alkoholi. Suomessa alkoholi kuuluu yleensä erikoistilaisuuksiin ja viikonloppuihin. Espanjassa jopa työpaikkalounaalla voi nauttia lasillisen viiniä tai olutta ruokajuomana. Humaltuminen nähdään täällä usein naurettavana, nolona ja jopa epäkunnioittavana asiana. Suomessa sillä tunnutaan välillä jopa rehvastelevan ja usein juodaan vain humaltuakseen.
Asioiden hoitaminen. On kyse sitten pankkiasioista, lääkärikäynneistä tai virallisten papereiden hoitamisesta suosittelen varaamaan aikaa, kärsivällisyyttä ja huumoria. Todennäköisesti silloin kun ajattelet asian olevan vain pikkujuttu, joudut juoksemaan sen takia usean kerran monessa eri paikassa. Puolestaan silloin kun varaudut vaivalloiseen prosessiin, onkin kyseessä joku kahden minuutin ongelmaton käynti virastossa. Hymyily, espanjankielen osaaminen ja mahdollisesti jopa silmien räpyttely voi helpottaa asiointia.
Kauppojen valikoima. Täälläkin kauppojen hyllyt notkuvat täynnä erilaisia tuotteita, mutta silti välillä tuntuu, ettei millään löydä etsimäänsä. Tähän voi vaikuttaa myös se, etten vieläkään ymmärrä tuotteiden sijoittelua ruokakaupassa. Yleensä joudun kiertämään kaupan kokonaan ympäri, jotta löydän etsimäni, koska sijoittelussa ei tunnu olevan yhtä hyvää logiikkaa kuin usein Suomessa. Tärkeänä esimerkkinä vaikkapa se, että hedelmäkarkit ja suklaat ovat täysin eri puolilla kauppaa.
– Eve