Kuvat Almuñecarista

Muuttaessani Espanjaan, en puhunut paikallista kieltä yhtään. Osasin sanoa hola, mutta jo buenos dias, buenas tardes, buenas noches ja etenkin oikean päätteen sanominen oli hankalempaa. Aloitin ensimmäisen (ja tähän mennessä ainoan) espanjan kurssini lokakuussa vajaa pari vuotta sitten. Olin kurssillani selvästi nuorin ja lähdettiin liikkeelle ihan perusteista. Kävin kurssilla vajaan puolen vuoden ajan, mutta mitä pidemmälle kurssi eteni huomasin, että olisin kaivannut reippaampaa tahtia. Tuohon aikaan mulla oli myös joitain satunnaisia töitä ja suoritin avoimen yliopiston puolella opintoja itsenäisesti, joten en enää jatkanut kyseisellä kurssilla käymistä. Toisen kurssin valitseminen olisi ollut varmasti fiksu veto, mutta sen sijaan aloin lukea espanjaa omatoimisesti. Mulla oli käytössäni myös lukiokirjoina käytetyt kirjat ja opinkin itsenäisesti mm. uusia kielioppeja. 

Kielikurssi oli kuitenkin hyvä ponnahduslauta näin aloittelijalle ja suosittelen sitä jokaiselle. Siellä oppii niin paljon uutta sanastoa, verbin rakenteita ja muita perusasioita, että niiden pohjalta on helpompi jatkaa opiskelua myös itsenäisesti. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että tässäkin asiassa se oma aktiivisuus on kaikkein tärkeintä. Lähes alusta asti olen ollut lentopallossa, sen myötä kaveriporukassa ja myöhemmin myös töissä espanjalaisessa ympäristössä. Avainsanana on siis paikallisuus ja kielen käyttäminen! Myönnän, että itse olisin voinut oppia uutta kieltä paljon nopeamminkin ja olla jo muutaman kuukauden päästä siinä pisteessä kuin olen nyt. Ensimmäisen vuoden jälkeen hallitsin lähinnä ihan perusjuttujen lisäksi lentopallosanaston, ja ymmärsinkin lentopalloa paljon paremmin espanjaksi kuin esimerkiksi englanniksi.

Suurin harppaus on menty eteenpäin ehdottomasti vasta tän vuoden puolella. Viime vuodenvaihteessa päätimme poikaystäväni kanssa vihdoin vaihtaa englannista espanjaan. Vuoden alusta aloitin myös työt ekaa kertaa oikeasti espanjalaisessa ympäristössä, jonka vuoksi kielen vaihtaminen oli välttämätöntä. Olin kuitenkin puolentoista vuoden aikana kerännyt itselleni sen verran kattavan sanaston, että enää oli aika vain avata suu ja rohkaistua oikeasti puhumaan. En puhu edelleenkään täydellistä kieltä, enkä aina ymmärrä kaikkea, mutta tärkeintä on yrittäminen. Tällä hetkellä puhun noin 90 prosenttisesti espanjaa paikallisten kanssa, selviydyn kaikista arkisista asioista, lääkärikäynneistä ym. espanjaksi, sekä pystyn hyvin palvelemaan paikallisia asiakkaita työssäni heidän kielellään. Suoraan sanottuna en olisi edes alle vuosi sitten uskonut olevani tässä pisteessä nyt.

Espanja ei ole loppujen lopuksi vaikea kieli oppia, varsinkin jos englanti on hallussa. Plussaa myös siitä, että nykyään suoriudun myös ranskalaisista asiakkaista kohtuullisesti espanjan kielen pohjalta! Espanjassakin on kuitenkin useita eri aksentteja ja eri paikoissa puhutaan hyvin eri tavoin. Täällä Andaluciassa sanoja lyhennetään paljon ja ässät on yhtä ”sössötystä”. Aina edes paikalliset eivät siis ymmärrä toisiaan! Andalucian aksentti on kuitenkin tarttunut jo mullekin, ja poikaystävä välillä nauraa mun puhuessa. Oon myös saanut töissä muutamia kommentteja siitä, kuinka puhun andalucian aksentilla ja olen jo malagueña (=malagalainen). Nää kommentit jättää kyllä jälkeensä hyvän fiiliksen, ettei tämä uuden kielen oppiminen niin toivotonta ole. 😉 Opin kuitenkin edelleen uusia asioita lähes päivittäin!